Lomalle

Viime vuonna ei tullut tekstin tekstiä reissuista, eikä tule nytkään tämän kummempaa. Vene on vedessä, muttei sitä mihinkään käytetä... Sääli. Blogi jää tauolle ennalta määräämättömäksi ajaksi.

Kauden 2015 avaus - siirtopurjehdus lauttasaaresta kotisatamaan

Kuten aiemmassa postauksessa oli mainittu, Juliaana kuljetettiin maaliskuussa Leeveneelle korjattavaksi. Pikaisesti he kölipalkit korjasivatkin ja voimme hyvillä mielin jatkaa purjehduksia myös tänä kesänä. Korjauksen jälkeen laskivat veneen veteen, ja Capteeni kuljetti tarpeellisimmat tavarat Lauttasaareen (purjeet, akut, juomavettä ym.). Sitten pääsikin aloittamaan matkaa kotisatamaan.

Kansimiehen kanssa oli puhetta siirtopurjehdusksesta jo talvella ja lopulta saimme sovittua, että lähdemme sunnuntaina 26.4. aamupäivällä kohti Linloota. Viikolla vielä sää- ja tuuliennusteet näyttivät hyviltä, mutta sunnuntaihin mennessä sää oli sateinen ja kolea. Vettä tihutteli melkein koko päivän ja lämpöä oli ehkä viitisen astetta. Tuulta onneksi oli kohtalaisesti kaakon suunnalta, joten irroitettiin köydet klo 10.30 ja satama-altaasta ulos päästyämme nostimme purjeet lähes välittömästi. Tuulta oli juuri sopivasti n. 4-5m/s, joten kun kurssi vaihtui lähes myötätuuleen, päätin nostaa spinaakkerinkin ylös ja saimme huimat nopeudet (jopa 7kts). Selkeästi oli huomattavissa, että vene oli kevyt ja kuormaamaton, kun täysi matkavarustus odotti vielä kotona siirtoa veneeseen...

Parin tunnin purjehtimisen jälkeen ohitettuamme Espoon suvisaariston, katosi tuuli lähes kokonaan. Ei auttanut muu kuin laittaa moottori käyntiin ja jatkaa hevosvoimilla eteenpäin. Moottorin avulla köröttelimme muutaman tunnin samalla kokaten hieman lounaspataa, Kylläpä ruoka maistuu hyvältä, kun on sateesta märkä ja hiukan jo viluinen (ainakin käsistä, kun käsineet eivät ole täysin vedenpitävät). Ja onneksi myös lämmitin toimi: ilman sen suomaa lämpöä reissu olisi voinut olla vieläkin kylmempi kokemus!

Porkkalanniemen itärantaa seuraillen etenimme kohti kotia, ja Räfsön kohdalla uutta tuulta virisi lounaasta päin niin paljon, että nostimme jälleen purjeet ja aloitimme tiukan luovimisen. Hieman lisähaastetta toi heikko näkyvyys sumun takia (n.100-150m). Onneksi oli karttaplotteri käytössä, koska muuten kurssin pitäminen olisi ollut todella haastavaa. Tuli kyllä sellainen olo, että olisi ollut kaukana avomerellä purjehtimassa, kun maata ei näkynyt missään. Porkkalan kärjen ohituksen jälkeen, saimme lasketella hieman sivumyötäiseen lopun matkaa kotisatamaan, jonne kiinnityimme klo 17.15.

Kuvia ei reissulta ole, mikä ei ehkä ole kovin suuri menetys, sillä maisemakuvat muistuttaisivat lähinnä tyhjää A4:sta.

Tässä on kartta GPS-plotterin tekemästä jäljestä. Melko kätevästi tuon saa aikaseksi GPS-datasta gpsvisualizer.com:n avulla.

- Capteeni & Kansimies -

Kevätkunnostusta 2015

Kevät alkoi veneen korjauksella ja huollolla. Syksyllä Juliaanan noston yhteydessä huomasin yhden kölin poikkipalkeista olevan poikki. Olisikohan nostossa tullut liikaan painoa kölin päälle ja sitten palkki katkennut. Jokatapauksessa vakuutusyhtiöstä tuli ilmoitus, että vaurio korjataan ja veneen saa siirtää Leeveneelle lauttasaareen korjattavaksi. Päädyimme rekkakyytiin, vaikka siitä maksaa saikin. Veneen lasku veteen toistessa päässä kuitenkin kuuluu hintaan, joten aika vähällä selvittiin.

Rekka tuli hakemaan veneemme hyvissä ajoin 27.3.

Korjauksen edetessä huomattiin myös etummaisen palkin olevan huonosti kiinni (delaminoitunut) ja sekin vaihdettiin/laminoitiin uudelleen kiinni.

Veneessä korjattiin:

• kölin etummainen poikittaispalkki
• kölin takimmainen poikittaispalkki
• vaihdoin septitankin tyhjennysletkun hieman paksumpaan, kun viime kesän helteillä ohuempi letku päästi hieman hajua läpi...
• vaihdoin myös moottorin vaihteistoöljyt, jotka tosin näyttivät olevan hyvässä kunnossa. 

Sitten pääsi ulkopintojen kimppuun ja vene sai tänä vuonna Bilteman puhdistavaa vahaa kylkiinsä. Aika hyvin kiiltää yhdelläkin kerroksella.

Kylkien vahaamisen jälkeen oli enää jäljellä uusien mantookivaijereiden asennus. Olin purkanut vanhat pois ennen kuin vene siirrettiin korjaamolle ja vienyt ne mitattavaksi Rig-Man:lle. Sopivasti sain uudet vaijerit haettua samana päivänä kun korjaamolta tuli ilmoitus, että vene on kunnossa. uudet vaijerit oli helpot laittaa paikalleen ja kiristää sopivaan kireyteen, kun tilasin ne pienillä vanttiruuveilla varustettuna. Nyt on kiiltävät mantookivaijerit paikallaan (ylempi 5mm ja alemmi 4mm vahvuista vaijeria). Koitanpa muistaa ottaa valokuvat näistä ja lisätä tänne.

Lämpimiä säitä odotellessa,

- Capteeni -

Päiväretki tuttavaperheen kanssa

Pian kesälomaretkemme jälkeen halusimme jo takaisin merelle. Sitä paitsi kaikki ruokavarastot olivat niin pullollaan, että reissuja pitäisi tehdä useampiakin. Meillä oli kesälomaa varten säilykkeitä ja erilaista kuivamuonaa (pastaa, soijarouhetta, kvinoaa, suurimoita, maitojauhetta...) varattu ehkä kolmen viikon tarpeiksi ja haaksirikonkin varalta. Amiraalille joku "travel-light" on ihan tuntematon käsite...

Tuttavaperhe oli lomalla myös elokuun alussa ja lähdimme parin päivän päästä pikaiselle päiväretkelle. Suunnaksi itä ja lähellä oleva ulkoilusaari Lähteelä.

Ulkoilutimme samalla uutta pursiseuran lippuamme, jonka saimme juuri satamasta lähtiessä. Oikein hyvin matkanteko sujui ilmankin lippua, mutta onhan tuossa nyt oma fiiliksensä katsella tuulessa hulmuavaa siniristiä.

Lapsia oli mukana neljä, joista nuorin oli alle vuoden ikäinen. Tuulta riitti jo enemmän kuin kesälomareisullamme. Varsinkin Lähteelässä grillipaikalla lämmin tuultapitävä pukeutuminen oli tarpeen. Veneessä oli paljon lämpimämpää, mutta koska meitä kuitenkin oli kahdeksan, niin mahduimme paremmin grillikatoksen alle. Eväänä oli grillattavaa, salaattia, pastaa ja melonia. Jälkiruoaksi kaupan mutakakkua ja suklaata... Lapset saa aika hyvin aisoihin, kun lykkää heille aina seuraavan ruokalajin ;-)

Lähteelän uimarantaankin tutustuimme kahlaamalla. Vesi oli tosi lämmintä ja rantakalliot suorastaan kuumia!

Kotimatkalla aurinko alkoi jo laskea, mutta tuulta riitti ja moottorin käyttö jäi hyvin vähälle. Isoa purjetta piti jo reivatakin, ettei oltaisi liikaa kallisteltu. Väsyttävä retki lapsille: kaikki taisivat nukahtaa samantien autossa.

Tähän meidän kesän retket sitten jäivät. Yksi reissu tuli tehtyä vielä lokakuussa. Siitä lisää myöhemmin...

~ Amiraali ~

Kesälomareissu: tähtitaivasta, lämmintä säätä ja hyvää ruokaa

Meillä oli kesälomaa heinäkuun puolesta välistä elokuun puoleen väliin. Siis neljä viikkoa. Mihin olisikaan ehtinyt, jos olisi ollut purjehtimassa koko ajan...

Teimme kuitenkin vain vajaan viikon reissun, sillä kotona puutarha, terassien rakentelu ja legopöydän nikkarointi haukkasivat loma-aikaa. Mutta lomahan on sitä, kun saa tehdä sitä mitä haluaa. Ei välttämättä kotoa poisolemista.

Tiistai 29.7.
Lähdimme taas länteen päin ja illalla. Pakkaamisen ja muiden iltatoimien jälkeen lähdimme matkaan 22:30. (Jos emme olisi lähteneet illalla, emme varmaan olisi saaneet aikaiseksi lähteä ollenkaan!) Lapset nukkuivat. Amiraali yritti tähystää merimerkkejä taskulampulla. Ne olivat niin likaisia, etteivät oikein heijastaneet. Sitten Amiraali katseli tähtitaivasta. Tiedättekö muuten, että kännykkään saa sovelluksen (Sky Map), joka kertoo mikä tähti on mikäkin, kun puhelinta osoittaa taivaalle? Hirveen ihanaa! Helpottaa Pohjantähden löytymistä.

Tuulta riitti puolet matkasta ja loput puksuttelimme moottorilla. Pääsimme perille Stora Halsön laituriin noin klo 2. Olimme niin hipihiljaa kuin vain pystyimme ja sitten kun Capteeni hyppäsi laiturille, köli otti pohjaan ja koko masto tärähti ja rämisi. Ei se lujaa ottanut, mutta kolinaa tuli kumminkin. En silti usko, että kukaan pahemmin häiriintyi, mutta anteeksi nyt jos joku kuitenkin heräsi. Matkaan lähdimme aamulla virkistävän pulahduksen jälkeen. Tulomatkalla oli ollut puuromaista levää, siksi Amiraali pysyi tiukasti veneessä. Meillä oli muuten nyt veneessä myös makeavesitankki(kanisteri) pesu- ja tiskikäytössä ja vielä erikseen juomavesi kanistereissa ja pulloissa. Lounas taas kulussa: taisi olla kasa melonia, jotain salaattia, kesäkurpitsa-jauhelihahöystöä itsekasvatetuista kurpitsoista.

Keskiviikko 30.7.
Toinen satama oli Elisaari, jonne saavuimme iltakuuden kieppeillä. Ehdimme rannalle polskimaan ja kyllä vedessä viihtyikin kuuman päivän jälkeen! Uhkaavat sadepilvet alkoivat tummentaa taivasta ja niinpä pakkasimme uimalelut kasaan ja säntäsimme veneelle. Lapset ja Amiraali ehtivät kuivaan, mutta kapteeni jäi nauttimaan sadevesihuuhtelusta sitlootaan. Ei sitä sisällekään voinut päästää: olisi vain kastellut koko veneen! Me muut emme sitten suihkutelleet, kun vettä vaan tuli, nälkä oli kova ja toimisto meni kiinni, niin ettei avainta suihkuun enää ehtinyt saada.

Mutta tiskipaikka oli kohentunut sitten juhannuksen (sitä ei edes tainnut olla juhannuksena). Altaalle tuli lämmin vesi ja harjakin löytyi. Lamppu vielä silloin puuttui, sillä valo olisi tarpeen, kun lähellä elokuuta illat jo hämärtävät.

Torstai 31.7.
Aamullakin jäi pesut tosi vähälle, sillä halusimme matkaan aikaisin päivälle luvattujen sadekuurojen takia. Ei muuten ole sitten käsisuihkua inva-wc:n puolella... Meillä oli edelleen mukana yksi vaippailija ja juokseva lämmin vesi olisi tooosi ihanaa aamuisin. (Hän oppi muuten isommalle asialle ennen syksyn hoidon alkua. Ei yhtään liian aikaisin...) Toisesta wc:stä löytyy käsisuihku naperoiden peppupesua varten.

Ilta-aurinko paistaa jälleen ukkoskuuron jälkeen Elisaaressa

Jatkoimme siis matkaa pysähtyen hakemaan spriikeittimeen lisää polttoainetta Barösundin Salesta. Ja vähän jäätelöä, mehua, limua... Siellä olisi kiva vaatekauppakin (Pelle P Shop), mutta nyt meitä ei viluttanut ja vaikka ihania neuleita, takkeja ja shortseja alessa olisikin ollut, niin kukkaron nyörit eivät hellittäneet. Matka jatkui ja sitten totesimme lähellä lounasaikaa, että parempi pysähtyä kokkaileimaan. Sopivasti vastaan tuli Boxby, jossa laskimme ankkurin ja kiinnitimme veneen kaupan laituriin. Sitten jysähti ukkosmyräkkä päälle. Keittelimme jotain intianpataa ja otimme höyrykylpyä... Kosteus veneessä nousee aika äkkiä, kun tuuletus loppuu, ulkona sataa ja padasta nousee keittohöyryt. Lämmitin kyllä toimi tällä reissulla, mutta olisimme tarvinneet ainoastaan tuuletusta!

Boxbyn kaupan laituri

Kuvat alkumatkalta on otettu kännykällä. Oli kai niin kiire päästä kauaksi ja toisaalta kamera olisi kastunut vähän väliä. Tosin purjehtiessa emme kastuneet, ainoastaan satamassa tai ankkurissa ollessa.

Tammisaareen (tällä kertaa kaupungin satamaan) päästiin taas hyvissä ajoin torstai-iltana. Pitkä matka "jokea" pitkin on vaan vähän tylsää, mutta eipähän ollut taistelua tempoilevien tuulien kanssa. Moottorilla sitten mentiin taas loppumatka, kun ei vaan jaksanut odottaa perille pääsyä :-)

Vähän tuotti vaikeuksia löytää sopiva vieraslaituri... Onneksi on pikkuinen näppärä vene, jolla voi suhailla edestakaisin kapeammassakin puokamassa :-) Otin lähtiessä kuvia vielä satamakartoista, joita jostain syystä on vaikea nähdä, kun saapuu ensimmäistä kertaa kyseiseen satamaan. Sitten satama onkin jo "tuttu", eikä karttaa enää tarvita... Vieraspaikkoja on myös satamatoimistoa vastapäätä (joka näkyy tuossa alemmassa kuvassa), mutta halusimme vähän suojaisampaan paikkaan ja siksi puikkelehdimme tuonne satama-altaan keskelle.

Illalla menimme syömään Santa Fe -ravintolaan. Valitsimme kuhaa, pihviä ja lapsille pitsaa ja nakit & perunat sekä jäätelöä. Oli herkullista ruokaa ja isot (ainakin meidän makuun) annokset: suosittelen lämpimästi!

Tässä näkyy satamatoimisto (ja ravintola Knipan) mereltä käsin. Oli hyvää palvelua monella kielellä!

Taustalla olevasta punaisesta rakennuksesta löytyivät wc:t ja suihkut. Tuossa vaalean rakennuksen seinässä satamakartta.

Tältä näyttää kun lähdetään pois. Vieraslaiturit (meidän veneelle sopivat) tuossa oikealla lähellä katamaraania.

Taustalla ravintola Knipan.

Perjantai 1.8.

Aamulla tutustuimme leikkipuistoon (ihan paras: monipuolinen ja uudenlaisia laitteita) ja kaupunkiin. Kiersimme Tammisaaren vanhassa kaupungissa, torilla, puistoissa, kaupoissa... Vanhasta kaupungista löytyi ihana kahvila, jossa istuttiin kauniiden pöytäryhmien ääressä vanhojen puiden varjostaessa ihanasti, juotiin kauniista vanhoista posliinikupeista, syötiin käsintehtyjä laktoosittomia ja gluteenittomia (jos ymmärsin oikein) leivonnaisia ja santsikupillisenkin sai kaupanpäälle. Tutustuimme kiinteistötarjontaan puolivakavissaan (tai neljäsosavakavissaan) ja totesimme, että jos ei nyt asumaan jäädä, niin ainakin täällä ollaan pari yötä. 

Ranta oli pitkä, leveä, aurinkoinen, mukava ja hiekkainen :-) Koska oli niin lämmintä, niin saunoja emme kokeilleet. Aivan rantaboulevardin tuntumassa oli kylmävesihana, jossa sai jalat huuhdeltua hiekasta. Alla olevan kuvan ensimmäisessä punaisessa rakennuksessa oli suihkut ja wc:t. Koodin sai toimistosta maksun suoritettuaan. Vuorokausi maksoi sähköineen 20 euroa. Valitettavasti ravintolaa ei ollut tuossa kaiteiden rajaamalla alueella. Ajattelin jo hetken kahvilan perustamista - Tammisaari vaan on niin ihana!

Veneessä kokkailimme ainakin täytettyjä tortillalettusia, mutta kuvia ei kai nälän takia tullut otettua... Paikallisesta Lidlistä haimme paketin jäätelöä (Capteenille kevyt 3 kilometrin lenkki), koska lähikioskin valikoimaan kuului vain laktoosipitoista pehmistä (parannusta asiaan kiitos). Illalla olisi voinut mennä vaikka ravintolaan tanssahtelemaan (musiikista päätellen), mutta ei me nyt lapsia sentään yksin veneeseen jätetty. Ollapa taas nuori...

Kun lähtee tuosta sinisen rakennuksen vasemmalta puolelta kohti keskustaa, löytyy ihan paras leikkipuisto lapsille. Olikohan Leijonapuisto nimeltään? Lapset olisivat viihtyneet siellä tuntikausia... Kai me olemme sitten vähän maalta kotoisin, kun leikkipuisto on niin parasta ;-)

Lauantai 2.8.

Mutta koska purjehtimaan olimme lähteneet, niin parin yön jälkeen lähdimme jo kotiin päin. Aamulla kävimme vielä uimassa, vaikka aurinko ei lämmittänytkään pilviverhon takia. Ja sitten mies haki torilta tuoretta savukalaa evääksi. Jes! Vihdoinkin sitä savukalaa!

Matkan jatkaminen länteen olisi houkuttanut, mutta pitää sitä jotain seuraaville vuosillekin jättää. (Ja se Hanko oli jo nähty.) Palasimme siis samaa reittiä takaisin. Lounasta syötiin aalloilla keinuen: savukalaa, uusia perunoita ja voita... Ihan hirveä nälkä ei tule näin leppoisissa säissä ja monesti yksi lämmin ruoka veneillessä riittäisi. Mutta kun ei veneessä tekemistäkään juuri ole, niin voi sitten laittaa helppoa ruokaa ja syödä :-)

Lauantainakin oli hyvä purjehdussää ja aika hyvin tulimme sivumyötäisessä. Sitten ennen Barösundia tuuli lopahti. Piti ehtiä jäätelökauppaan, mutta koska oli lauantai, niin myöhästyimme juuri 10 minuuttia. Ostimme sitten helpoksi iltaruoaksi pyttipannua grilliltä. Hiilari- (ja maku)tietoisena ei olisi kannattanut. Olisihan meillä ollut kikherneitä, tonnikalaa, tomaattia ja vaikka mitä veneessä.

Päätimme matkata Stora Fagerölle yöksi, kun ihan kotiinkaan ei vielä haluttu. Siellä olikin jo aika täyttä. Pikkuruinen laituri veti silti kuusi venettä. Ja meidän jälkeenkin tuli vielä yksi. Purjeveneet sopivat oikeastaan vain laiturin päähän, muuten on liian matalaa. Vanhempi tytöistä pääsi vihdoin rauhassa kalastamaan, kun naapuriveneilijä lainasi kunnon vapaa. Meillä on vain lastenvapa (noin metrin mittainen), eikä sillä kyllä vielä kalaa ole tullut, kun sitä on veneen perässä uitettu. Rannasta löytyy myös grillikatos ja huussi. Mukana ei ollut mitään tikkuun tai ritilälle sopivaa, niin jäi nuotioistuskelut toiseen kertaan. Eli aika mukava satama, melkein luonnonsatama, vaikka seuraavan kesän yöretkiä varten.

Stora Fagerö

Sunnuntai 3.8.
Aamulla uiminen kutsui taas. Vesi oli lämmintä ja ranta suhteellisen matala. Sinilevääkään ei näkynyt. Ehkä suuremmat lautat olivat jo tässä vaiheessa uineet kauemmas. Matkamuistoksi löytyi monenmonta simpukankuorta.

Päivällä sitten lähdimme kotimatkalle. Lounastaukopaikaksi valitsimme Kopparnäsin. Kun lukee paljon kaiken näköistä kirjallisuutta, niin väkisin matkakohteiksi alkaa valikoitua "tuttuja" paikkoja. Tai ainakin valinnan voi tehdä sillä perusteella, että on lukenut paikasta jotain... Lehtolaisen Hilja Ilveskero -sarja sijoittuu osin tuonne Kopparnäsin tuntumaan ja siksi sekin piti katsastaa. Totesin kyllä myöhemmin, että maista käsin ja autolla tutustuminen tapahtuisi helpommin. Nyt me näimme vain laiturin, vihaisia ampiaisia, ja puun alla lehmiä! Laiturille mennessä kannattanee seurata reittiä tarkoin: aika matalalta näytti.

Hieno laituri, ja ihan vajaakäytöllä.

Tuolla puskassa niitä lehmiä on.

Kaikkiaan oli hyvin onnistunut kesälomapurjehdus ja kaikilla oli mieleistä tekemistä. Hiukan pitempäänkin olisi voinut olla. Matkakin kannattaa aloittaa aiemmin heinäkuun puolella, sillä nyt oli oikeasti riesana ampiaisia! Ja jos haluaa nauttia valoisista kesäöistä (tai peräti olla kulussa lasten nukkuessa), niin heinäkuu on varmasti paras lomakausi purjehtijalle. Toki se on myös ruuhka-aika monissa satamissa, mutta aina nyt yksi pieni vene mahtuu joukkoon...

~ Amiraali ~

Juhannusviikon purjehdus - osa2

Tammisaaresta suuntasimme Hankoa kohti torstaina. Tuuli oli sivuvastaista ja meno oli aika joutuisaa. Mutta sitten loppui tuuli ja käynnistimme lopulta moottorin. Kello oli ihan kohtuu vähän - ehkä seitsemän tai vähän yli - kun saavuimme perille. Suunnistimme Itäsataman satamatoimistoon ja sieltä puistoon, jossa lapset saivat vähän liikuntaakin. Ja suttasivat tuulipukunsa likaisissa liukumäissä. Mutta Capteenilla oli karmea nälkä ja päätimme lasten vaatteiden vaihdon jälkeen mennä pitsalle Classic Pizzaan, joka on siis aivan Itäsataman perukoilla. Tuli kyllä ravintolassa vähän resupekka olo, kun saavuimme sinne purjehduskamppeissa (lapsilla siis välikausihousut ja -takit sekä pipot ja hanskat ja aikuisilla takit ja tuulihousut) eikä siellä ollut ulkovaatteille mitään naulakkoa! No ei meitä sentään ovelta pois käännytetty... Mutta tuli vähän semmoinen olo olisiko noutopizza ollut parempi idea. Varsinkin kun 3-vuotias päätti jossain vaiheessa kiljua "EMMÄ HALLUU-UU!" (Anteeksi kanssasyöjät.)

Väsytti hirveästi, mutta HSF:n ilta vasta alkoi. Ja musiikin jytke. Ei se lopulta häirinnyt (taisivat siirtyä sisätiloihin kympin maissa), mutta Hanko ei ole ehkä paras paikka olla pikkulasten kanssa. Aamulla kävimme suihkussa ja saunakin siellä oli lämpimänä (ainakin naisten puolella). Isot pukuhuoneet ja pistorasioita föönille.

Aamulla nautiskelimme hyvästä aamupalasta. (Joka aamu on muuten ollut vähän erilainen aamupala: lettuja, puuroa, munakasta, köyhiä ritareita...) Meillä on aiemmin veneessä ollut pressokeitin, mutta jonkin verran hankalan tiskauksen (ja vatsanpurujen) takia hankimme tälle reissulle Aeropress-kahvinvalmistuslaitteen. Sillä tulee sitten maailman parasta kahvia vähän kehnommistakin pavuista! :-) Sähköä ei siis tarvita, vain lähes kiehuvaa vettä.

(Kuva valmistajan sivuilta)

Pavuillakin on väliä, olemme testanneet, mutta meille sopi matkalle parhaiten Lidlin Bellaroma-jauhe metallipurkissa (ei ollut hankittuna kahvimyllyä eikä säilytysrasiaa kahville). Siis vähän tummempaa ja hienompaa jauhatusta, kiitos. (Kyseisellä kahvijauheella muuten ei tule hyvää espressoa kotona olevalla DeLonghin espressoautomaatilla.) Aeropressillä tehdään lähes espressovahvuista kahvia, jonka voi sitten jatkaa kuumalla vedellä "amerikkalaiseksi suodatinkahviksi". Inverted-metodilla teemme, koska siinä kahvia oikeasti haudutetaan hetki ennen valutusta (vesi noin 86-90-asteista). Sitten laite käännetään ja painetaan kuppiin tai tarjoilukannuun. MUTTA - nyt tulee tärkeä pointti - mäntää ei paineta kokonaan pohjaan, kuten käyttöohjeessa neuvotaan, vaan siinä vaiheessa kun alkaa kuulua ilman sihahduksia, painaminen lopetetaan. Näin kaikki (kehnompienkin) papujen kitkeryys jää kahvista pois. Ei tule ehkä cremaa kahvin pinnalle, mutta kahvi on kuin puhdasta teholientä pienellä häivähdyksellä suklaan aromia! Ja laitteen puhdistus on helppoa: naps vain painetaan purut ja suodatinpaperi bioastiaan ja laite huuhdellaan. Katsokaa valmistuksesta video täältä tai täältä.

Aeropressin mukana tulee suppilo, jonka avulla itsejauhetut pavut saa paremmin kopisteltua laitteeseen, mutta meillä suppilo toimii säilönnän apuna. Hillot saa purkkiin sotkematta reunoja ja purkit säilyvät kellarissa paremmin ja siistimpinä. Ihan mahtava laite siis! Olenkohan jo hehkuttanut tarpeeksi? (Emme saa rahaa tästä hehkutuksesta.) 

Juhannusaattona ennen kauppojen sulkeutumista kävimme Hangon keskustassa ruoka ja viiniostoksilla. Tulimme A-liikkeeseen puoli tuntia ennen sulkemisaikaa ja mietimme mitä kuohuviiniä ostaisimme. Ystävällinen myyjä auttoi valinnassa, mutta vähän harmittelimme sitä, ettei pullo mahtuisi veneemme jääkaappiin kylmenemään. Mutta myyjä sanoi, että pullo jäähtyy kymmenessä minuutissa takahuoneessa! Oi mitä palvelua! Jätimme pullon viilenemään ja lähdimme äkkiä vielä kenkäkauppaan nuorimmaiselle lenkkareita hakemaan. Ja löytyikin tosi hienot ja hyvät musta-pinkit ihanuudet. Toinen lapsi on aina ihan tohkeissaan, kun saa jotain uutta eikä aina isosiskon vanhoja ;-)

Mansikat ja kermat löytyivät marketista ja sitten haimme pullon viilennettynä ja suuntasimme takaisin sataman myyntikojuille. Kylmä reissumme oli lisännyt intoamme ostaa kunnon purjehdusvaatteita ja sen tiesin, että täältä niitä löytyisi. Capteenille löytyi uusi takki ja allekirjoittaneelle housut (korkea selkä, henkselit ja sivuissa pitkät vetoketjut - helpottaa vessakäyntejä) Henri Lloydilta. Capteeni tarvitsi vielä kunnon sydvestin (=sadehattu) ja sen ostimme Kapteenskalta. Kojuissa oli vaikka mitä ihanuuksia, mm. laukkuja ja kasseja vanhoista purjeista (727sailbags) ja tietysti raitavaatteita. Mutta nuo tuikitarpeelliset kunnon merivermeet tyhjensivät matkakassaa jo sen verran, että hupiostelu ei tullut kuuloonkaan. Mutta Hankoon kun menen uudestaan, niin se johtuu lähes yksinomaan noista sataman kojuista. Ja ehkä siitä A-liikkeen myyjästä. Ja olisihan siellä kai joku casinokin ja hiekkarantaa...

Myöhäinen juhannusaaton lounas koostui mansikka-juustosalaatista ja kuohuviinistä. Tai ei pelkästään. Taisi olla uusia perunoita ja Ikean sillejä, jotka on muuten hyviä ja edullisia, mutta niitä ei saa sieltä nyt. Byhyy-yyh! Paitsi jotain kermaviiliversiota, mutten ole laktoosinpelon takia ostanut kokeiluun. Lapsilla saattoi olla jotain muutakin (ehkä nakkeja), mutta ei voi millään muistaa lähes neljä viikkoa vanhoja asioita :-) Haaveena oli saada ostaa savukalaa jostain, mutta marketissa oli vain vakuumikalaa. Menee se päivä juustosalaatilla ja silleilläkin.

Vaikka Hangossa olisi riittänyt tutkittavaa, emme kuitenkaan jääneet toiseksi yöksi, sillä koti alkoi kummasti houkuttaa tässä vaiheessa. Alkuperäinen ajatus oli mennä jopa Naantaliin saakka, mutta ei siitä oikein olisi tullut mitään vallitsevilla tuulilla. Lähdimme siis aattona takaisin itäänpäin. Satamassa septin tyhjennys ei muuten toiminut, että sen verran ainakin meni satamamaksua hukkaan. Kannattaa varmaan tyhjentää septi satamaan saapuessa, niin voi vähän tinkata maksusta, jos kaikki ei pelaakaan. Muutenkin hinnat alkaa olla sitä luokkaa vierassatamissa, että palvelujen pitää todella olla kunnossa. Jos sähkökin maksaa aina 5 euroa, niin eihän se ole missään suhteessa kulutukseen.

Byebye Hanko!

Matka jatkui kohti Jussaarta (Jussarö). Myötätuulta, vau! Oli aika kaunista ja saappaatkin saattoi hetkeksi potkaista jaloista.

Lapset jäivät sisätiloihin ihan suosiolla: nyt oli kai jo totuttu jonkinlaiseen merenkäyntiin ja aurinkoinen ilma ei tuntunut vatsaavääntävältä. Loppumatkasta tuuli kuitenkin yltyi ja Jussarön edustalla olevalle Roskaroopen septityhjennykselle oli jopa vähän vaikea kiinnittyä. Käsipumpputyhjennys onnistui oikein hyvin ja kropassa alkoi taas veri kiertää :-) Satamassa oli muitakin veneitä ja parilla jopa juhlaliputukset. Aika hieno paikka viettää juhannusta...

Aattoilta oli hiljainen ja itärannalla olisi ollut juhannuskokko klo 22, mutta emme vain päässeet sinne. Lapsia väsytti ja he nukahtivat ennen yhdeksää. Ei niitä muksuja oikein keskenään voinut veneeseen jättää. Ehkä sitten, kun osaavat takuuvarmasti uida.

Aamulla katsastimme tarjolla olevat palvelut paremmin. Lapsille oli leikkipaikalla hiekkalaatikko ja keinut. Koskaan vaan emme muista ottaa omia hiekkaleluja veneeseen mukaan, mutta ehkä seuraavalla reissulla. Maista löytyi myös huussit ja kahvila, josta sai ainakin kahvia ja leivonnaisia. Sauna oli palanut poroksi, mutta ei me nyt välttämättä kuurausta olisikaan kaivanneet. Olisi kiva tietää korjataanko sitä ja milloin?

Lähdimme myös kävelyretkelle saareen tutustumaan. Puimme ihan liikaa vaatteita, sillä rannassa oli kylmä, mutta saaressa puiden suojassa oikein kaunis ja lämpimähkö kesäsää. Hyttysmyrkky olisi ollut tarpeen, mutta se jäi veneeseen, kun kuvittelimme tuulen ajavan ötökät tiehensä.

Satamakahvilan edestä lähtee tie kohti metsää ja entisiä asuintaloja kohden. Alueella on vieraslajina vuorivaahteraa, jota on kai mahdollisuuksien mukaan yritetty kitkeä. Ongelma on, että kyseinen vaahtera varjostaisi ihan liikaa aluskasvillisuutta, joka sitten tuhoutuisi. (Vieraslajit sucks!) Alla on ehkä vuorivaahteran kuva. Ei se mikään viinimarjakaan ollut, kun ei ollut yhtään sen tuoksuinen.

Saaristossa kasvaa aika yleisesti ruohosipulia villinä. Sen alkuperästä en sen kummemmin tiedä, mutta kiva tietää, että jos haaksirikkoutuisi joskus jollekin saarelle, niin ainakin löytyisi yksi lempiyrteistäni pureskeltavaksi :-)

Metsän keskeltä löytyi paitsi ilmassa kulkeva vesijohto (semmoinen roomalaisten akveduktia muistuttava puurakennelma), niin myös kerrostaloja. Rapistuneet ja tyhjät kerrostalot olivat hiukan puistattavia ja surullisia. Rikkinäisten ikkunoiden syy selvisi, kun näimme luodinreikiä seinissä... Ei mitään kovin mystistä kuitenkaan: armeijan kova-ammusharjoitteiden sivutuotosta vain. Mutta saarella 1800-luvun lopulla ollut kaivostoiminta kuulosti silti kovin synkältä - vankeja louhimassa rautamalmia, jota ei sitten edes oikein ollut riittävästi (useita kaivostoiminnan lakkauttamisia ja uudelleenkäynnistelyjä). Vangit jopa toivoivat pääsevänsä mieluummin Siperiaan, koska siellä olisi ollut mahdollisuus työllistyä muualle ja päästä sitä kautta vähän nopeammin vapauteen (Wikipedian mukaan).

Saari avattiin yleisölle vasta 2005. Luonto on siis hyvin säilynyttä ja merkitty luontopolku kulkee pitkin saarta. Ehkä paikka on kuitenkin aika kaukana kaikesta. Kiviranta oli tosi eksoottinen - veden hiomia ruosteensävyisiä pieniä pyöreitä kiviä. Mutta oli niin kylmää, ettei uimista voinut ajatellakaan. Mutta olisi kiva tietää olisiko uikkari sitten ollut ihan ruosteinen...

Jussaröllä olisi voinut viihtyä pidempäänkin, mutta oli niin viileää, että päätimme tulla toiste kokeilemaan uimarantoja. Lähdimme sitten juhannuspäivänä kohti Inkoota. Jakobshamnin eli Jakobramsjön vierassataman valitsimme siksi, että sieltä löytyisi ravintola ja sähköä, eikä tarvitsisi yöpyä samoissa satamissa kuin menomatkalla. (Varsinainen veneen lämmittimemme ei korjaantunut itsestään reissun aikana ja olimme edelleen auton sisätilalämmittimien varassa ja tarvitsimme siis satamasähköä.) Perillä oli leikkipaikka (iso liukumäki) ja tietysti vessat, suihkut, sauna, jopa kylpytynnyri tilauksesta. Ravintolasta sai lähinnä juotavaa, mutta oli ruokalistallakin jotakin. Ei vaan sitä savukalaa, jota kaipasimme.

Sähköt saimme kiinni vähäksi aikaa. Sitten tuli stoppi. Isojen veneiden poppikoneet ja telkkarit veivät virrat finaaliin ja yhdestä sähkörasiasta lähti parhaimmillaan/pahimmillaan kuusi piuhaa haaroitettuna eri veneisiin. Ei meitä hirveästi surettanut, että joltain jäi jotain jalkapalloa katsomatta sähkönpuutteen vuoksi. Olisi ollut hirveän kiva, että edes perustarpeet (lämpö ja ruoka) olisi saatu tyydytettyä! Sähkö sisältyi koko kesän voimassa olevaan satamamaksuun (20 euroa), mutta me kävimme lopulta tinkaamassa sähkön hinnan takaisin (5 euroa). Lapset piti saada nukkumaan, joten pedit äkkiä kuntoon ja iltapalat massuun. Sitten alkoi tanssilavalla musiikki. Ihan liian lujaa, jos minulta kysytään. Bändillä kesti kamalan kauan päästä lauluvireeseen ja korvia särki nuotin vierestä laulaminen (anteeksi nyt, mutta kuulosti siltä että oli jo edellis-iltana laulettu...)

Päätimme sitten Capteenin kanssa lähteä pois. Veneitä tuli koko ajan lisää ja "pysäköinti" oli villiä. Eihän sitä nyt juhannuksena tarvitse mitään sääntöjä noudattaa... eipä! Vierassatama ja tanssilavapysäköinti pitäisi olla eri laitureissa. Vierassatamamaksunkin voisi maksaa ihan joka kerta, jos siihen sisältyisi jotain. Positiivisena asiana sanottakoon, että saimme tiskit tiskattua ravintolan tiskikoneessa. Ei niistä puhtaita tullut (käyttää merivettä kuulemma -> entäs sinileväaikana??), mutta nopeutti meidän poislähtöämme huomattavasti :-) Kyseessä siis ei ole oikeastaan vierassatama (huollettu, valvottu, toimiva), vaan viihdepaikan pysäköintipaikka, josta voi joskus saada jotain itselleen tarpeellista.

Vuoden pisimpänä päivänä riitti valoa ja aluksi jopa tuulta. Pääsimme spinnun kanssa hyvää vauhtia (jopa 7solmua!) eteenpäin. Oli kiva katsella muutamia juhannuskokkoja ja kaikkia merenkulkuvaloja. Mutta oli kylmä, vaikka päällä oli taas kaikki vaatteet ja vielä fleecepeitto ympärillä. Siirryin sitten sisälle jossain vaiheessa nukkumaan. Mutta jäi kyllä yritykseksi. Upinniemenselälle tullessa tuuli tyyntyi, mutta mainingit alkoivat keikuttamaan venettä. En minä nyt ihan vihreä ollut, mutta ei kyllä nukkuakaan voinut. Lapset kyllä vetelivät sikeitä takakajuutassa!

Moottorilla tulimme kotisatamaan lopulta joskus neljän aikaan aamulla. Onneksi oli sitä tuulta edes alkumatkasta, muuten matka-aika olisi venynyt ainakin tunnilla. Jäimme satamaan nukkumaan, kunhan oli saatu lämmittimet pöhisemään.

Aamulla lapset heräilivät autuaan tietämättöminä missä olemme. Kyselivät vaan: "Minne me tänään purjehditaan?" Amiraali ja Capteeni yhdestä suusta: "Ei minnekään! Me ollaan kotisatamassa."

~ Amiraali ~

P.S. Amiraali heräsi seuraavat neljä yötä ikävään tunteeseen: "Apua olenko veneessä?". Viidentenä kotiyönä jo muisti, että kotona ollaan. Menikö veneily siis jotenkin hermoon?...

P.P.S. Viikko juhannuspurjehduksen jälkeen myönsimme, että reissu oli rankka kylmyyden, toimimattoman lämmittimen ja liian lyhyiden yöunien takia. Myös purjehdusta oli liikaa alkupäivinä, sillä lapset olisi ollut hyvä totuttaa reissuun kulkemalla lyhyempiä matkoja. Lapset kuitenkin pitivät eniten maissaolosta (=leikkipaikoista).

Juhannusviikonpurjehdus - osa 1

Oi että oli kylmää. Pikkuisen semmonen survival-matka oli, vaikkei nyt kamalaakaan ollut ;-) Lähdimme reissuun tiistaiaamuna ensin autolla satamaan. Käsittämätön tuuli ja pimeä taivas varmaan yrittivät jo kotona kertoa jotain. Sitten satamassa tuli rakeita. Ja vettä. Mitä? Onko tämä joku merkki? Pakattiin veneeseen tavarat sadekuurojen välissä ja uikkarien mukanaolo piti varmistaa pariin kertaan.

Suunniteltu reitti länteen oli Elisaari - Tammisaaren Sommaröstrand - Hanko - Kasnäs - Airisto - Naantali. Aika pian huomasimme, että ns. päiväpysähdykset lounasta tai välipalaa varten eivät onnistuneet, vaan piti jäädä aina yöksi. (Osin siitä syystä ettei matkaan päästy koskaan aamulla, vaan iltapäivän puolella.)

Ensimmäinen päivä tiistaina otti luulot pois. Kylmää, sadetta, höykytystä Upinniemen selällä (ei edes siis vielä se kuuluisa Porkkalan selkä) ja hieman pelkoa Amiraalin ja lasten puolelta pysyykö vene todella pystyssä ja kaikki kyydissä. Lapsetkin halusivat olla sitloodassa, koska sisällä olisi voinut tulla paha olo. Eikä äiti vaan pystynyt menemään sisälle heidän kanssaan... Vastatuuli ei yhtään edistänyt matkantekoa (tuuli luoteesta, ennustettu maks. 10 m/s) ja lähes koko matka Elisaareen oli kryssimistä. Myöhemmin seuraavana päivänä luimme, että tuuli oli puuskissa ollut 14 m/s. Arvata sopii, ettei lasten kanssa semmoiseen höykytykseen oltaisi lähdetykkään, mutta tulipahan kokeiltua. (Meillä ei ole tuulimittaria - ehkä hyvä niin, muuten olisi pelottanut enemmän.)

Perillä laitoimme auton sisätilalämmittimet kuivattamaan venettä ja vaatteita ja teimme kierroksen maissa. Kiva paikka tuo Elisaari, eikä ollut ruuhkaa. Satamamaksu oli 18 euroa sähköineen ja suihku 3 euroa. Huussit löytyi ja vesi-wc käsisuihkulla (naiset arvostavat tämmöisiä juttuja). Saatavilla myös sauna itsepalveluperiaatteella, mutta maksua (13 euroa tunti) vastaan sekä grillauskatos polttopuineen, mutta oma ritilä olisi makkaroille/pihveille tarpeen. Pikkuinen hiekkarantakin löytyi ja lapsille pari leikkitelinettä. Kovin kattavasti emme satamaa kolunneet, sillä nukkumaan piti päästä, jos vaikka "aamulla" lähtisi kohti seuraavaa etappia. Seuraavassa kuvassa aamun realismia. (Sorry, tarkkaan harkittu sisustus ei näy tuon lakana-, tavara- ja ihmisvuoren alta ;-)

Keskiviikkona pääsimme matkaan kahdelta iltapäivällä. Matka jatkui Tammisaarta kohden ja Sommarölle. Matkasta on vain kännykkäkuvia, taisi vähän tuulla vastaisesti. Kamera ei ole mikään sukelluskamera, joten se pysyi sisätiloissa. (Eikä sitä olisi sieltä heti löytänytkään - tavarat vähän etsivät paikkaansa koko reissun ajan.) Lapset halusivat taas olla ulkona ja oli kyllä vähän parempi keli ja ilma kuin edellisenä päivänä. Alla olevat kuvat on otettu pienen ruokatauon jälkeen (löytyi sopiva tyyni suojapaikka Tallholmenin eteläpuolelta ja laskimme ankkurit). Ruokana oli Aurajuustobroileria, paistettua fenkolia ja couscousia.

Ruokahetken jälkeen oli vähän aurinkoisempaa, mutta Amiraali puki silti sadevaatteet vielä päälle. Tuli niin vilu jo alkumatkasta. Kummatkin lapset taisivat lopulta istua ja nu(o)kkua sitloodan pohjalla, eikä kuulemma ollut vilu. Paitsi ehkä juuri ennen kuin pääsimme perille. On muuten vähän hankalaa kryssiä, kun lapset istuvat köysien päällä tai liian lähellä. Köysiä pitää kiristää vauhdilla ja kyynärpää voi osua toisiin. Onneksi 6-vuotias jo uskoo, että missä pitää istua, jottei satu mitään. Kolmivuotias taas haluaa pitää aina jostain kiinni ja oma life-line ei ole ilmeisesti tarpeeksi tukeva tähän hommaan. Maston takastaagista/kukonjalasta saa pitää kiinni, mutta isopurjeen levangista ei. Tosin tämän lapset olivat jo oppineet aiemmilla reissuilla. Nyt vaan oli ehkä enemmän tarvetta pitää kiinni.

Sommaröstrand oli ihana paikka. Myöhään illalla (klo 22) hirmu autio ja hiljainen (niinkuin pitääkin - hiljaisuus klo 22-06), mutta onneksi oli vielä satamaemäntä paikalla ja löysimme muutakin kuin huussit. Vesivessat ja suihkut olivat siistit ja toimivat. Minigolfia tarjolla. Grillauspaikka rannassa. Paras tiskipaikka ikinä lämpimällä vedellä, harjoilla ja pesuaineella varustettuna. Maksu (27 euroa) sisälsi kaiken tarpeellisen sähköt mukaanlukien (sauna erikseen). Seuraavana päivänä kaupastakin löytyi jäätelöä, pullaa, bensaa...

Aamiaiseksi teimme lettuja. Maitojauhetta oli mukana varalla, mutta testasimme sitä näihin lettusiin jo ennen maidon loppumista. Pakkauksen ohjeella mentiin. Lisäksi mummun omenahilloa ja mansikkasosetta. Kermavaahtoa emme vatkanneet, mutta sekin olisi onnistunut Tupperwaren Smooth chopperilla ;-) Jääkaapin lisäksi meillä oli mukana kylmälaukku, jossa oli jäisenä mukana maitopurkkeja, mansikkasosetta, jauhelihaa, pari herne-maissi-paprikapussia ja kylmäkalleja. Jääkaapissa saa jäädytettyä aina pari kylmäkallea uudestaan, joten pitkillä reissuilla (ja viileällä säällä) tuo kylmäsäilytyskapasiteetti riitti hyvin. Tosin ylimääräinen iso kylmälaukku vie paljon tilaa ja mieluummin sen tilan käyttäisi vaikka takkien ja kelluntaliivien ripustukseen.

Palataan linjoille Juhannuksen ja Hangon myötä!

~ Amiraali ~