keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Kesälomareissu: tähtitaivasta, lämmintä säätä ja hyvää ruokaa

Meillä oli kesälomaa heinäkuun puolesta välistä elokuun puoleen väliin. Siis neljä viikkoa. Mihin olisikaan ehtinyt, jos olisi ollut purjehtimassa koko ajan...

Teimme kuitenkin vain vajaan viikon reissun, sillä kotona puutarha, terassien rakentelu ja legopöydän nikkarointi haukkasivat loma-aikaa. Mutta lomahan on sitä, kun saa tehdä sitä mitä haluaa. Ei välttämättä kotoa poisolemista.



Tiistai 29.7.
Lähdimme taas länteen päin ja illalla. Pakkaamisen ja muiden iltatoimien jälkeen lähdimme matkaan 22:30. (Jos emme olisi lähteneet illalla, emme varmaan olisi saaneet aikaiseksi lähteä ollenkaan!) Lapset nukkuivat. Amiraali yritti tähystää merimerkkejä taskulampulla. Ne olivat niin likaisia, etteivät oikein heijastaneet. Sitten Amiraali katseli tähtitaivasta. Tiedättekö muuten, että kännykkään saa sovelluksen (Sky Map), joka kertoo mikä tähti on mikäkin, kun puhelinta osoittaa taivaalle? Hirveen ihanaa! Helpottaa Pohjantähden löytymistä.

Tuulta riitti puolet matkasta ja loput puksuttelimme moottorilla. Pääsimme perille Stora Halsön laituriin noin klo 2. Olimme niin hipihiljaa kuin vain pystyimme ja sitten kun Capteeni hyppäsi laiturille, köli otti pohjaan ja koko masto tärähti ja rämisi. Ei se lujaa ottanut, mutta kolinaa tuli kumminkin. En silti usko, että kukaan pahemmin häiriintyi, mutta anteeksi nyt jos joku kuitenkin heräsi. Matkaan lähdimme aamulla virkistävän pulahduksen jälkeen. Tulomatkalla oli ollut puuromaista levää, siksi Amiraali pysyi tiukasti veneessä. Meillä oli muuten nyt veneessä myös makeavesitankki(kanisteri) pesu- ja tiskikäytössä ja vielä erikseen juomavesi kanistereissa ja pulloissa. Lounas taas kulussa: taisi olla kasa melonia, jotain salaattia, kesäkurpitsa-jauhelihahöystöä itsekasvatetuista kurpitsoista.

Keskiviikko 30.7.
Toinen satama oli Elisaari, jonne saavuimme iltakuuden kieppeillä. Ehdimme rannalle polskimaan ja kyllä vedessä viihtyikin kuuman päivän jälkeen! Uhkaavat sadepilvet alkoivat tummentaa taivasta ja niinpä pakkasimme uimalelut kasaan ja säntäsimme veneelle. Lapset ja Amiraali ehtivät kuivaan, mutta kapteeni jäi nauttimaan sadevesihuuhtelusta sitlootaan. Ei sitä sisällekään voinut päästää: olisi vain kastellut koko veneen! Me muut emme sitten suihkutelleet, kun vettä vaan tuli, nälkä oli kova ja toimisto meni kiinni, niin ettei avainta suihkuun enää ehtinyt saada.

Mutta tiskipaikka oli kohentunut sitten juhannuksen (sitä ei edes tainnut olla juhannuksena). Altaalle tuli lämmin vesi ja harjakin löytyi. Lamppu vielä silloin puuttui, sillä valo olisi tarpeen, kun lähellä elokuuta illat jo hämärtävät.

Torstai 31.7.
Aamullakin jäi pesut tosi vähälle, sillä halusimme matkaan aikaisin päivälle luvattujen sadekuurojen takia. Ei muuten ole sitten käsisuihkua inva-wc:n puolella... Meillä oli edelleen mukana yksi vaippailija ja juokseva lämmin vesi olisi tooosi ihanaa aamuisin. (Hän oppi muuten isommalle asialle ennen syksyn hoidon alkua. Ei yhtään liian aikaisin...) Toisesta wc:stä löytyy käsisuihku naperoiden peppupesua varten.

Ilta-aurinko paistaa jälleen ukkoskuuron jälkeen Elisaaressa

Jatkoimme siis matkaa pysähtyen hakemaan spriikeittimeen lisää polttoainetta Barösundin Salesta. Ja vähän jäätelöä, mehua, limua... Siellä olisi kiva vaatekauppakin (Pelle P Shop), mutta nyt meitä ei viluttanut ja vaikka ihania neuleita, takkeja ja shortseja alessa olisikin ollut, niin kukkaron nyörit eivät hellittäneet. Matka jatkui ja sitten totesimme lähellä lounasaikaa, että parempi pysähtyä kokkaileimaan. Sopivasti vastaan tuli Boxby, jossa laskimme ankkurin ja kiinnitimme veneen kaupan laituriin. Sitten jysähti ukkosmyräkkä päälle. Keittelimme jotain intianpataa ja otimme höyrykylpyä... Kosteus veneessä nousee aika äkkiä, kun tuuletus loppuu, ulkona sataa ja padasta nousee keittohöyryt. Lämmitin kyllä toimi tällä reissulla, mutta olisimme tarvinneet ainoastaan tuuletusta!

Boxbyn kaupan laituri
Kuvat alkumatkalta on otettu kännykällä. Oli kai niin kiire päästä kauaksi ja toisaalta kamera olisi kastunut vähän väliä. Tosin purjehtiessa emme kastuneet, ainoastaan satamassa tai ankkurissa ollessa.

Tammisaareen (tällä kertaa kaupungin satamaan) päästiin taas hyvissä ajoin torstai-iltana. Pitkä matka "jokea" pitkin on vaan vähän tylsää, mutta eipähän ollut taistelua tempoilevien tuulien kanssa. Moottorilla sitten mentiin taas loppumatka, kun ei vaan jaksanut odottaa perille pääsyä :-)


Vähän tuotti vaikeuksia löytää sopiva vieraslaituri... Onneksi on pikkuinen näppärä vene, jolla voi suhailla edestakaisin kapeammassakin puokamassa :-) Otin lähtiessä kuvia vielä satamakartoista, joita jostain syystä on vaikea nähdä, kun saapuu ensimmäistä kertaa kyseiseen satamaan. Sitten satama onkin jo "tuttu", eikä karttaa enää tarvita... Vieraspaikkoja on myös satamatoimistoa vastapäätä (joka näkyy tuossa alemmassa kuvassa), mutta halusimme vähän suojaisampaan paikkaan ja siksi puikkelehdimme tuonne satama-altaan keskelle.

Illalla menimme syömään Santa Fe -ravintolaan. Valitsimme kuhaa, pihviä ja lapsille pitsaa ja nakit & perunat sekä jäätelöä. Oli herkullista ruokaa ja isot (ainakin meidän makuun) annokset: suosittelen lämpimästi!

Tässä näkyy satamatoimisto (ja ravintola Knipan) mereltä käsin. Oli hyvää palvelua monella kielellä!

Taustalla olevasta punaisesta rakennuksesta löytyivät wc:t ja suihkut. Tuossa vaalean rakennuksen seinässä satamakartta.

Tältä näyttää kun lähdetään pois. Vieraslaiturit (meidän veneelle sopivat) tuossa oikealla lähellä katamaraania.


Taustalla ravintola Knipan.

Perjantai 1.8.
Aamulla tutustuimme leikkipuistoon (ihan paras: monipuolinen ja uudenlaisia laitteita) ja kaupunkiin. Kiersimme Tammisaaren vanhassa kaupungissa, torilla, puistoissa, kaupoissa... Vanhasta kaupungista löytyi ihana kahvila, jossa istuttiin kauniiden pöytäryhmien ääressä vanhojen puiden varjostaessa ihanasti, juotiin kauniista vanhoista posliinikupeista, syötiin käsintehtyjä laktoosittomia ja gluteenittomia (jos ymmärsin oikein) leivonnaisia ja santsikupillisenkin sai kaupanpäälle. Tutustuimme kiinteistötarjontaan puolivakavissaan (tai neljäsosavakavissaan) ja totesimme, että jos ei nyt asumaan jäädä, niin ainakin täällä ollaan pari yötä. 


Ranta oli pitkä, leveä, aurinkoinen, mukava ja hiekkainen :-) Koska oli niin lämmintä, niin saunoja emme kokeilleet. Aivan rantaboulevardin tuntumassa oli kylmävesihana, jossa sai jalat huuhdeltua hiekasta. Alla olevan kuvan ensimmäisessä punaisessa rakennuksessa oli suihkut ja wc:t. Koodin sai toimistosta maksun suoritettuaan. Vuorokausi maksoi sähköineen 20 euroa. Valitettavasti ravintolaa ei ollut tuossa kaiteiden rajaamalla alueella. Ajattelin jo hetken kahvilan perustamista - Tammisaari vaan on niin ihana!

Veneessä kokkailimme ainakin täytettyjä tortillalettusia, mutta kuvia ei kai nälän takia tullut otettua... Paikallisesta Lidlistä haimme paketin jäätelöä (Capteenille kevyt 3 kilometrin lenkki), koska lähikioskin valikoimaan kuului vain laktoosipitoista pehmistä (parannusta asiaan kiitos). Illalla olisi voinut mennä vaikka ravintolaan tanssahtelemaan (musiikista päätellen), mutta ei me nyt lapsia sentään yksin veneeseen jätetty. Ollapa taas nuori...


Kun lähtee tuosta sinisen rakennuksen vasemmalta puolelta kohti keskustaa, löytyy ihan paras leikkipuisto lapsille. Olikohan Leijonapuisto nimeltään? Lapset olisivat viihtyneet siellä tuntikausia... Kai me olemme sitten vähän maalta kotoisin, kun leikkipuisto on niin parasta ;-)
Lauantai 2.8.
Mutta koska purjehtimaan olimme lähteneet, niin parin yön jälkeen lähdimme jo kotiin päin. Aamulla kävimme vielä uimassa, vaikka aurinko ei lämmittänytkään pilviverhon takia. Ja sitten mies haki torilta tuoretta savukalaa evääksi. Jes! Vihdoinkin sitä savukalaa!

Matkan jatkaminen länteen olisi houkuttanut, mutta pitää sitä jotain seuraaville vuosillekin jättää. (Ja se Hanko oli jo nähty.) Palasimme siis samaa reittiä takaisin. Lounasta syötiin aalloilla keinuen: savukalaa, uusia perunoita ja voita... Ihan hirveä nälkä ei tule näin leppoisissa säissä ja monesti yksi lämmin ruoka veneillessä riittäisi. Mutta kun ei veneessä tekemistäkään juuri ole, niin voi sitten laittaa helppoa ruokaa ja syödä :-)

Lauantainakin oli hyvä purjehdussää ja aika hyvin tulimme sivumyötäisessä. Sitten ennen Barösundia tuuli lopahti. Piti ehtiä jäätelökauppaan, mutta koska oli lauantai, niin myöhästyimme juuri 10 minuuttia. Ostimme sitten helpoksi iltaruoaksi pyttipannua grilliltä. Hiilari- (ja maku)tietoisena ei olisi kannattanut. Olisihan meillä ollut kikherneitä, tonnikalaa, tomaattia ja vaikka mitä veneessä.

Päätimme matkata Stora Fagerölle yöksi, kun ihan kotiinkaan ei vielä haluttu. Siellä olikin jo aika täyttä. Pikkuruinen laituri veti silti kuusi venettä. Ja meidän jälkeenkin tuli vielä yksi. Purjeveneet sopivat oikeastaan vain laiturin päähän, muuten on liian matalaa. Vanhempi tytöistä pääsi vihdoin rauhassa kalastamaan, kun naapuriveneilijä lainasi kunnon vapaa. Meillä on vain lastenvapa (noin metrin mittainen), eikä sillä kyllä vielä kalaa ole tullut, kun sitä on veneen perässä uitettu. Rannasta löytyy myös grillikatos ja huussi. Mukana ei ollut mitään tikkuun tai ritilälle sopivaa, niin jäi nuotioistuskelut toiseen kertaan. Eli aika mukava satama, melkein luonnonsatama, vaikka seuraavan kesän yöretkiä varten.

Stora Fagerö


Sunnuntai 3.8.
Aamulla uiminen kutsui taas. Vesi oli lämmintä ja ranta suhteellisen matala. Sinilevääkään ei näkynyt. Ehkä suuremmat lautat olivat jo tässä vaiheessa uineet kauemmas. Matkamuistoksi löytyi monenmonta simpukankuorta.



Päivällä sitten lähdimme kotimatkalle. Lounastaukopaikaksi valitsimme Kopparnäsin. Kun lukee paljon kaiken näköistä kirjallisuutta, niin väkisin matkakohteiksi alkaa valikoitua "tuttuja" paikkoja. Tai ainakin valinnan voi tehdä sillä perusteella, että on lukenut paikasta jotain... Lehtolaisen Hilja Ilveskero -sarja sijoittuu osin tuonne Kopparnäsin tuntumaan ja siksi sekin piti katsastaa. Totesin kyllä myöhemmin, että maista käsin ja autolla tutustuminen tapahtuisi helpommin. Nyt me näimme vain laiturin, vihaisia ampiaisia, ja puun alla lehmiä! Laiturille mennessä kannattanee seurata reittiä tarkoin: aika matalalta näytti.

Hieno laituri, ja ihan vajaakäytöllä.

Tuolla puskassa niitä lehmiä on.
Kaikkiaan oli hyvin onnistunut kesälomapurjehdus ja kaikilla oli mieleistä tekemistä. Hiukan pitempäänkin olisi voinut olla. Matkakin kannattaa aloittaa aiemmin heinäkuun puolella, sillä nyt oli oikeasti riesana ampiaisia! Ja jos haluaa nauttia valoisista kesäöistä (tai peräti olla kulussa lasten nukkuessa), niin heinäkuu on varmasti paras lomakausi purjehtijalle. Toki se on myös ruuhka-aika monissa satamissa, mutta aina nyt yksi pieni vene mahtuu joukkoon...

~ Amiraali ~

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti