tiistai 6. toukokuuta 2014

Ensimmäinen purjehdusretki

Reilu viikko sitten sunnuntaina luvattiin jonkinmoista tuulta Mäkiluodon kohdalle (ennuste 4 m/s SW, päivällä merituulta). Uskalsimme siis lähteä koko perhe ensipurjehdukselle. Mukaan pakattiin välipalaa ja iltaruokatarpeita. Pukeuduimme lämpimästi ja kassiin otettiin mukaan lisävaatetta ja varavaatetta.

Muilta purjehtijoilta olen oppinut, ettei purjeveneessä oikeastaan koskaan ole liikaa päällä... Silti se vilu tulee. Minulla oli yläkropassa tekninen aluspaita, hihaton villa-aluspaita, fleecetakki, villakauluri ja kuoritakki ja sen päällä pelastusliivi kannella olessa. Housuina tekniset pitkät alushousut, villainen selänlämmitin, tuulihousut ja myöhemmin toppahousut. Jaloissa sukat ja ensin lenkkarit, myöhemmin villasukat ja saappaat, kun nilkoista tuli kylmä. Lippiksellä lähdimme matkalle, mutta pian vaihtui fleecevuorattuun villapipoon. Hanskoina oli minulla ensin pyöräilyhanskat, jotka lämmittivät ihan sopivasti. (Kestävyys voi olla toinen juttu.) Ostamani Thermo-hanskat puristivat liikaa ranteesta, eivätkä olleet ollenkaan hyvät. Pitää kai satsata purjehdushansikkaisiin, jos yhtään pitää solmujen kanssa pelata. Pinnassa varmaan pärjää lasketteluhanskoillakin...


Lapsilla oli villaiset aluskerrastot, villaiset välihousut ja villatakit ja kuorihousut ja takit. Päässä korville hyvin menevät vuoratut villapipot (paitsi tuossa kuvassa W:lla on "kalastuspipo"). Jaloissa villasukat ja kumpparit. Käsissä toistaiseksi talvirukkaset ja päähän yritettiin laittaa kunnolliset häikäisyä estävät aurinkolasit, joissa oli vielä kelluttavat takaremmit, mutta nuorempi ei ollut ollenkaan innoissaan laseista. Vaikka oli pinkit.

Todellisuus oli kai tuo "merituuli". Lämpöä oli 10-astetta. Olimme vasta puolenpäivän jälkeen satamassa lähdössä. Lähtö sujui ihan ok, mitä nyt vähän meinasimme poijujen päälle yrittää satamassa. Isopurje nousi hyvin ja keulaan laitoimme ensin pienen Genuan (3) ja myöhemmin tuulen vielä vähän laantuessa isompi Genua (1). Genuat numeroidaan isoimmasta alkaen (1,2 ja 3) ja lausutaan [jenua] eli "jenni". Myös prosenttilukuja käytetään kuvaamaan Genuan leveyden suhdelukua mastosta etustaagiin (katso linkki) eli pienin on 98% ja suurin 150%.

Luovimme vastatuuleen tarkoituksena mennä jonnekin... Ei oikein voinut päättää mennä minnekään erityisesti, sillä tuo tuulen tapainen vire oli aika heikko. Mutta tulipahan vähän harjoiteltua vendoja (vastakäännöksiä) ja lapset oppivat missä pää ei ainakaan saa olla vendatessa. Lapsilla oli muuten pelastusliivit ja niissä lifelinet eli elämänlangat. 3-vuotiaalla oli tosi lyhyt köysi, joka pitää varmaan vaihtaa vähän pidempään. Hän kun ei saa itse hakaa auki, niin ei pääse juuri minnekään liikkumaan ilman aikuisen apua. Sunnuntaipurjehtijoita siis.




Välipalaksi söimme banaania, suklaata ja aikuisille pannukahvia. Sitten Amiraali käytti lapsia pissalla ja työnsi lisää suklaata suuhun. (Yksi 150 gramman maitosuklaalevy ei riitä sitten kuin yhteen välipalakertaan...)

- Äiti mä haluun tonne sisään!
- Mä haluun baanaaniin kuoret: en tollai kuorittuna! En haluuu!!!
- Äiti mä haluun täältä pois! Haluun kannelle.
- Minne me mennään?
- Koska kalastetaan? Mä haluuu-uuu-uuun kalastaa!

Ja siitä se Capteenin yksinpurjehdus sitten alkoi...

Lapset leikkivät barbeilla. Merenneitoa tietty. Veneessä ei ollut vielä kaikkia patjoja, eikä ollenkaan verhoja. Yksi patja uusittiin ja sitä ei vielä oltu tuotu kosteaan. Ja vehot silittämättä kuinkas muuten. Ehkä tuohon veneen sisustuspuoleen palataan myöhemmissä postauksissa :-)


Välillä Amiraali ohjasi (piti pinnaa) ja Capteeni asensi GPS-plotterin. Sitten Amiraalista tulikin laivakokki ja italianpata alkoi porista liedellä.



- Koska syödään? Mulla on karmea nälkä!
- Ota tosta porkkanaa ja jätä L:llekin jotain. (Tupperwaren kuorija on muuten hyvä ja muovikahvainen: ehkä kelluukin, jos putoaa veteen.)
- Ollaanko perillä? Mihin me oikein mennään? (Niin sen kun tietäisi...)
- Tuoksuupa jo hyvälle. Onko se valmista? Joko nyt syödään? Mä voin olla sun apulainen ja laittaa lautaset. Missä on lautaset?
- Ööh, joo ootas. Ne on kai vielä täällä pussissa...

Ja sitten ankkuroimme Storlandetin pohjoispuolelle. Ei ehditty etsimään mitään satamaa tai laituria. Ruoka oli valmista ja kaikilla kova nälkä.

- Tää on äiti hyvää! Sä oot paras laivakokki!
- Isä on kotona paras kokki, ja sä oot täällä!
- Mmmmm... niin hyvää. Onko leipää? (Onneksi oli.)

(Voi kiitos, kiitos, kun saan noin ihania kehuja paistettuani jauhelihan ja keitettyäni Knorrin italianpata-ainekset kattilassa. Okei, okei, laitoin kyllä lisäksi timjamia ja basilikaa. Sit lomalla mä kokkaan ihan oikeaa ruokaa raaka-aineista, lupaan. Ainakin kerran. Meidän veneruokamme ei tule koskaan olemaan hätävaramuonaa, vaan aina hyvää, maistuvaa ja terveellistä. Plus tuota suklaata. Ei meinaan ole varaa syödä ravintoloissa joka satamassa ja lisäksi syöminen veneessä on kivaa. Luulisin.)

Tiskailujen jälkeen nostimme taas purjeet kohti kotisatamaa. Virsikirjaakin mentiin myötätuulessa, mutta aika hiljaa: meloja ohitti meidät.




Aurinko oli jo laskenut, kun pääsimme satamaan. 3-vuotias nukahti takakajuutan patjoille äidin kainaloon vasta kun Capteeni käynnisti moottorin. Lämmitintäkin käytimme, mutta akkujen varauksesta johtuen se puhalsi lopulta viileää. Miellä oli tavallinen viilentävä kylmälaukku syömässä sähköä. Eikä kylmälaukkua nyt olisi tarvinnutkaan tällaisella lyhyellä retkellä, mutta piti testata sähkönkulutusta. Suunnitelmissa siis selvästikin on kompressorijääkaapin osto tai rakentelu.

Kuljettu matka oli yhteensä noin 12 merimailia ja keskimääräinen vauhti tosi hiljainen.

~ Amiraali ~

Ainiin, maston nostamisesta tulee joskus oma tekstinsä, kunhan Capteeni kerkiää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti