Päiväretki tuttavaperheen kanssa

Pian kesälomaretkemme jälkeen halusimme jo takaisin merelle. Sitä paitsi kaikki ruokavarastot olivat niin pullollaan, että reissuja pitäisi tehdä useampiakin. Meillä oli kesälomaa varten säilykkeitä ja erilaista kuivamuonaa (pastaa, soijarouhetta, kvinoaa, suurimoita, maitojauhetta...) varattu ehkä kolmen viikon tarpeiksi ja haaksirikonkin varalta. Amiraalille joku "travel-light" on ihan tuntematon käsite...

Tuttavaperhe oli lomalla myös elokuun alussa ja lähdimme parin päivän päästä pikaiselle päiväretkelle. Suunnaksi itä ja lähellä oleva ulkoilusaari Lähteelä.

Ulkoilutimme samalla uutta pursiseuran lippuamme, jonka saimme juuri satamasta lähtiessä. Oikein hyvin matkanteko sujui ilmankin lippua, mutta onhan tuossa nyt oma fiiliksensä katsella tuulessa hulmuavaa siniristiä.

Lapsia oli mukana neljä, joista nuorin oli alle vuoden ikäinen. Tuulta riitti jo enemmän kuin kesälomareisullamme. Varsinkin Lähteelässä grillipaikalla lämmin tuultapitävä pukeutuminen oli tarpeen. Veneessä oli paljon lämpimämpää, mutta koska meitä kuitenkin oli kahdeksan, niin mahduimme paremmin grillikatoksen alle. Eväänä oli grillattavaa, salaattia, pastaa ja melonia. Jälkiruoaksi kaupan mutakakkua ja suklaata... Lapset saa aika hyvin aisoihin, kun lykkää heille aina seuraavan ruokalajin ;-)

Lähteelän uimarantaankin tutustuimme kahlaamalla. Vesi oli tosi lämmintä ja rantakalliot suorastaan kuumia!

Kotimatkalla aurinko alkoi jo laskea, mutta tuulta riitti ja moottorin käyttö jäi hyvin vähälle. Isoa purjetta piti jo reivatakin, ettei oltaisi liikaa kallisteltu. Väsyttävä retki lapsille: kaikki taisivat nukahtaa samantien autossa.

Tähän meidän kesän retket sitten jäivät. Yksi reissu tuli tehtyä vielä lokakuussa. Siitä lisää myöhemmin...

~ Amiraali ~

Hyvän tuulen päiväretki

Joskus käy niin, että vaikka tekemistä riittäisi kotona ja puutarhassa, niin on ihan pakko noudattaa tuulen kutsua :-) Luvattiin jopa 8 metriä sekunnissa lauantaille ja mehän pakkasimme eväät kassiin aamusella ja ajelimme satamaan.

Varmuuden vuoksi mies oli vienyt edellisenä iltana tyynyt ja täkit veneeseen ja varmistanut jääkaapin toiminnan. Mukaan tuli aurinkorasvaa, uikkarit, jauhelihaa (jos vaikka määränpäässä ei olisi ravintolaa, joka olisi äidille sopinut oikein hyvin), banaaneja, leipiä, juotavaa ja lukemista.

Ja ylläolevassa kuvassa kaikki on hyvin, vatsat täynnä ruokaa ja kotimatka on alkanut. Alkumatkasta ei ole kuvia, koska kryssimme ja piti pitää kiinni veneestä ja välillä lapsista... Nopeus oli parhaimmillaan 7,1 solmua ja välillä vähän vesi pärskyi naamallekin.

Tuulta oli todellakin ihan eri tavalla kuin koskaan ennen. Purjeet haukkasivat tuulta heti ja vene kallistui kunnolla. Ei siinä mitään, sehän on purjehtimista. Mutta purjeiden nosto tapahtui vähän liian äkkiä, eikä Amiraalilta lupia kyselty. Lapsilla ja Amiraalilla oli lounas kesken ja siinä sitten kaatui mukit parin ihmisen syliin ja alkoi vaatteidenvaihtorumba. Meillä oli kesävaatteet ja takit eli aika nopeasti tyttö sai kuivaa päälleen ja Amiraali ajatteli omien housujensa varmaan kuivuvan tuulessa. Niinkuin kuivuivatkin. Vastaisuudessa: "Sopiiko nostaa purjeet?"

Tuulta siis riitti ja lapsilla tuli kylmä. Mutta kajuuttaan ei ollut kovin ihana mennä (ihan hiukan väänsi vatsaa). Amiraali sitten piti pinnaa ja Capteeni sai hakea lasten housut ja oman takkinsa. Amiraali kesti caprihousuissaan (yläosassa t-paita, fleecetakki ja purjehdustakki), sillä tuuli ei osunut kuitenkaan sitlootaan. Hanskat piti kyllä pukea ja vähän tuli jopa villasormikkaita ikävä. Talvivaatekassi oli juuri päivitetty ja villasormikkaat jäivät kotiin pipoista puhumattakaan. Ne siis takaisin kassiin! Nuorempi sanoi, ettei halunnut tämmöisiä aaltoja! Ja sitten hän onneksi nukahtikin sitlootan pohjalle istuintyyny laitaa vasten. Mahtoi olla mukavaa. Ja herätessään reppana valitti pahaa oloa ja itki. Että on se purjehdus tätäkin.

Suunnitelmana oli mennä Inkooseen Jakobshamniin, mutta lounaistuuli ja Porkkalanselkä ei sitten houkuttanutkaan. Ja nälkäkin oli, kuinkas muuten. Päätimme sitten suunnata Stora Hälsön luonnonsatamaan, joka olisi taatusti tuulilta suojassa. Ja sinne oli monet muutkin suunnanneet ja kaikki paistattelivat päivää kesäasuissaan. Meillä oli vieläkin vilu, mutta aurinko onneksi lämmitti meidät nopeasti ja saimme spagetit kiehumaan ja bolognesekastikkeen porisemaan. Oli muuten hyvää... Ja isi oli taas paras kokki :-) Äiti otti vähän rennommin ja ajatteli, että luomupunaviini lämmittää kylmiä sormia. Oli mukavan mieto ja helppo viini, pahvitölkissä: Ciao Organic Sangiovese (Italia).

Stora Hälsössä on laituri ja grillauskatos. Taitaa olla saunakin pienen patikoinnin takana, mutta emme edes nousseet maihin, kun laituri oli tullessamme täynnä. Meillä oli kaikki tarvittava veneessä. Vanhempi tyttö kokeili kalaonnea ja sai saaliksi suuremman levätupsun kuin viimeksi. Ehkä ensi kerralla tulee jo kala?

Sitten iski tarve saada jälkiruokaa. Meillä oli mukana hiukan viikolta jäänyttä lime-juustokakkua, mutta onhan tuore leipomus aina vertaansa vailla. Omnia Oven pääsi siis testiin. (Meillä ei todellakaan ole mitään uunia pikku pentterissämme: vain kaksiliekkinen spriikeitin.) Omnia siis on liedellä toimiva uuni ja kyllä sponge cake -onnistui niin hyvin, että leivomme toistekin! Resepti Omnian omasta vihosta ja saksan (tai pekaani) pähkinärouheen tilalla gojimarjoja ja cashewpähkinöitä. Tämä ei ole mikään maksettu mainos, vaan pelkkä hehkutus :-) Että jollain on välähtänyt, kun on tuon uunin keksinyt. Ajatelkaa: tuoretta leipää ja kakkua veneessä. Tai joka arjen helpottajaa makaronilaatikkoa. No kyllä tässä vielä gourmet-ruokiinkin päästään sitten kun lapset ovat vaikka viisi vuotta vanhempia.

Omnia Oven in action. Kantta ei pidä tarpeettomasti nostella.

Kakku valmis

Ulkoa rapsakka ja sisältä pehmeän kostea ja mangohillon kanssa vielä maukkaampaa

Lapsillakaan ei ollut tarpeeksi takkien alla menomatkalla ja sen tilanteen korjasimme paluumatkalla. Spinnu saatiin tällä kertaa vähän paremmin laitettua - viimeksi jäi roikkumaan liian alas. Sitten tuuli jo laantuikin 2 metriin sekunnissa, emmekä taaskaan päässeet etenemään. Mentiin moottorilla lopun matkaa ja kellokin oli jo kymmenen illalla. Kaakaokupilliset vielä hörpittiin ja syötiin vähän pähkinöitä iltapalaksi. Kyllä meitä väsytti, mutta oli ihana päästä omaan tukevaan, paikallaan pysyvään ja lämpimään sänkyyn. (Ei lämmitin toimi vieläkään: hyvä ettemme jääneet yöksi minnekään.)

Amiraalia pikkuisen heikotti takastulomatkalla - pää jo tottui aaltoihin ja niiden loppuessa ei enää ollutkaan hyvä olla. Ja seuraavana päivänä oli ihan krapulainen olo, koska oli nestehukkaa (viiniä otimme ihan maltillisesti, ettei se nyt siitä johtunut).  Ensi kerralla pitää siis pitää nestetankkauspäivä etukäteen, sillä veneessä ei voi juoda tarpeeksi, jos ei halua mennä kajuuttaan vessaan voimistamaan pahaa oloaan. Juuri nyt purjehdus ei tunnu ihan täysipäisen hommalta, jos seuraavakin päivä menee ihan huiliessa. (Monilla varmaan on näitä "pikkuisen heikko olo" -päiviä, mutta itselläni on niin kiire elää elämää, etten ole enää krapuloita harrastanut. Toleranssi on kyllä ihan onneton, että voi kai ne pari viinilasillistakin olla liikaa.)

Nuorempaa vähän väsytti takaisintulomatkallakin ja fleecepeitto toi turvallisuutta ja lämpöä. Siskokin piti kädestä, mutta äitiä kai olisi kaivattu enemmän. Äiti joutui liian usein ohjaamaan venettä, kun isä vaihtoi purjeita ja kävi vähän väliä katsomassa miksei gps-plotterin virta pysynyt päällä. (Tosi kiva ohjata, kun ei näe kaikua. Väylällä tietysti jos pysyy, niin reitti on selvä, mutta kaiku luo turvallisuuden tunnetta.) Jääkaappi ei ollutkaan energiasyöppö, vaan liitännöissä on jotain vikaa. Niitä siis pitää korjailla ennen seuraavaa reissua. Auringonlaskunkin näimme tällä matkalla, vaikka se olikin ihan lasten nukkumaanmenoajan ulkopuolella. Mutta eihän kesällä nukuta!

Seuraavaa reissua odotellessa (ilolla ja kauhulla)...

~ Amiraali ~

Ensimmäinen purjehdusretki

Reilu viikko sitten sunnuntaina luvattiin jonkinmoista tuulta Mäkiluodon kohdalle (ennuste 4 m/s SW, päivällä merituulta). Uskalsimme siis lähteä koko perhe ensipurjehdukselle. Mukaan pakattiin välipalaa ja iltaruokatarpeita. Pukeuduimme lämpimästi ja kassiin otettiin mukaan lisävaatetta ja varavaatetta.

Muilta purjehtijoilta olen oppinut, ettei purjeveneessä oikeastaan koskaan ole liikaa päällä... Silti se vilu tulee. Minulla oli yläkropassa tekninen aluspaita, hihaton villa-aluspaita, fleecetakki, villakauluri ja kuoritakki ja sen päällä pelastusliivi kannella olessa. Housuina tekniset pitkät alushousut, villainen selänlämmitin, tuulihousut ja myöhemmin toppahousut. Jaloissa sukat ja ensin lenkkarit, myöhemmin villasukat ja saappaat, kun nilkoista tuli kylmä. Lippiksellä lähdimme matkalle, mutta pian vaihtui fleecevuorattuun villapipoon. Hanskoina oli minulla ensin pyöräilyhanskat, jotka lämmittivät ihan sopivasti. (Kestävyys voi olla toinen juttu.) Ostamani Thermo-hanskat puristivat liikaa ranteesta, eivätkä olleet ollenkaan hyvät. Pitää kai satsata purjehdushansikkaisiin, jos yhtään pitää solmujen kanssa pelata. Pinnassa varmaan pärjää lasketteluhanskoillakin...

Lapsilla oli villaiset aluskerrastot, villaiset välihousut ja villatakit ja kuorihousut ja takit. Päässä korville hyvin menevät vuoratut villapipot (paitsi tuossa kuvassa W:lla on "kalastuspipo"). Jaloissa villasukat ja kumpparit. Käsissä toistaiseksi talvirukkaset ja päähän yritettiin laittaa kunnolliset häikäisyä estävät aurinkolasit, joissa oli vielä kelluttavat takaremmit, mutta nuorempi ei ollut ollenkaan innoissaan laseista. Vaikka oli pinkit.

Todellisuus oli kai tuo "merituuli". Lämpöä oli 10-astetta. Olimme vasta puolenpäivän jälkeen satamassa lähdössä. Lähtö sujui ihan ok, mitä nyt vähän meinasimme poijujen päälle yrittää satamassa. Isopurje nousi hyvin ja keulaan laitoimme ensin pienen Genuan (3) ja myöhemmin tuulen vielä vähän laantuessa isompi Genua (1). Genuat numeroidaan isoimmasta alkaen (1,2 ja 3) ja lausutaan [jenua] eli "jenni". Myös prosenttilukuja käytetään kuvaamaan Genuan leveyden suhdelukua mastosta etustaagiin (katso linkki) eli pienin on 98% ja suurin 150%.

Luovimme vastatuuleen tarkoituksena mennä jonnekin... Ei oikein voinut päättää mennä minnekään erityisesti, sillä tuo tuulen tapainen vire oli aika heikko. Mutta tulipahan vähän harjoiteltua vendoja (vastakäännöksiä) ja lapset oppivat missä pää ei ainakaan saa olla vendatessa. Lapsilla oli muuten pelastusliivit ja niissä lifelinet eli elämänlangat. 3-vuotiaalla oli tosi lyhyt köysi, joka pitää varmaan vaihtaa vähän pidempään. Hän kun ei saa itse hakaa auki, niin ei pääse juuri minnekään liikkumaan ilman aikuisen apua. Sunnuntaipurjehtijoita siis.

Välipalaksi söimme banaania, suklaata ja aikuisille pannukahvia. Sitten Amiraali käytti lapsia pissalla ja työnsi lisää suklaata suuhun. (Yksi 150 gramman maitosuklaalevy ei riitä sitten kuin yhteen välipalakertaan...)

- Äiti mä haluun tonne sisään!
- Mä haluun baanaaniin kuoret: en tollai kuorittuna! En haluuu!!!
- Äiti mä haluun täältä pois! Haluun kannelle.
- Minne me mennään?
- Koska kalastetaan? Mä haluuu-uuu-uuun kalastaa!

Ja siitä se Capteenin yksinpurjehdus sitten alkoi...

Lapset leikkivät barbeilla. Merenneitoa tietty. Veneessä ei ollut vielä kaikkia patjoja, eikä ollenkaan verhoja. Yksi patja uusittiin ja sitä ei vielä oltu tuotu kosteaan. Ja vehot silittämättä kuinkas muuten. Ehkä tuohon veneen sisustuspuoleen palataan myöhemmissä postauksissa :-)

Välillä Amiraali ohjasi (piti pinnaa) ja Capteeni asensi GPS-plotterin. Sitten Amiraalista tulikin laivakokki ja italianpata alkoi porista liedellä.

- Koska syödään? Mulla on karmea nälkä!
- Ota tosta porkkanaa ja jätä L:llekin jotain. (Tupperwaren kuorija on muuten hyvä ja muovikahvainen: ehkä kelluukin, jos putoaa veteen.)
- Ollaanko perillä? Mihin me oikein mennään? (Niin sen kun tietäisi...)
- Tuoksuupa jo hyvälle. Onko se valmista? Joko nyt syödään? Mä voin olla sun apulainen ja laittaa lautaset. Missä on lautaset?
- Ööh, joo ootas. Ne on kai vielä täällä pussissa...

Ja sitten ankkuroimme Storlandetin pohjoispuolelle. Ei ehditty etsimään mitään satamaa tai laituria. Ruoka oli valmista ja kaikilla kova nälkä.

- Tää on äiti hyvää! Sä oot paras laivakokki!
- Isä on kotona paras kokki, ja sä oot täällä!
- Mmmmm... niin hyvää. Onko leipää? (Onneksi oli.)

(Voi kiitos, kiitos, kun saan noin ihania kehuja paistettuani jauhelihan ja keitettyäni Knorrin italianpata-ainekset kattilassa. Okei, okei, laitoin kyllä lisäksi timjamia ja basilikaa. Sit lomalla mä kokkaan ihan oikeaa ruokaa raaka-aineista, lupaan. Ainakin kerran. Meidän veneruokamme ei tule koskaan olemaan hätävaramuonaa, vaan aina hyvää, maistuvaa ja terveellistä. Plus tuota suklaata. Ei meinaan ole varaa syödä ravintoloissa joka satamassa ja lisäksi syöminen veneessä on kivaa. Luulisin.)

Tiskailujen jälkeen nostimme taas purjeet kohti kotisatamaa. Virsikirjaakin mentiin myötätuulessa, mutta aika hiljaa: meloja ohitti meidät.

Aurinko oli jo laskenut, kun pääsimme satamaan. 3-vuotias nukahti takakajuutan patjoille äidin kainaloon vasta kun Capteeni käynnisti moottorin. Lämmitintäkin käytimme, mutta akkujen varauksesta johtuen se puhalsi lopulta viileää. Miellä oli tavallinen viilentävä kylmälaukku syömässä sähköä. Eikä kylmälaukkua nyt olisi tarvinnutkaan tällaisella lyhyellä retkellä, mutta piti testata sähkönkulutusta. Suunnitelmissa siis selvästikin on kompressorijääkaapin osto tai rakentelu.

Kuljettu matka oli yhteensä noin 12 merimailia ja keskimääräinen vauhti tosi hiljainen.

~ Amiraali ~

Ainiin, maston nostamisesta tulee joskus oma tekstinsä, kunhan Capteeni kerkiää.