Varmuuden vuoksi mies oli vienyt edellisenä iltana tyynyt ja täkit veneeseen ja varmistanut jääkaapin toiminnan. Mukaan tuli aurinkorasvaa, uikkarit, jauhelihaa (jos vaikka määränpäässä ei olisi ravintolaa, joka olisi äidille sopinut oikein hyvin), banaaneja, leipiä, juotavaa ja lukemista.
Ja ylläolevassa kuvassa kaikki on hyvin, vatsat täynnä ruokaa ja kotimatka on alkanut. Alkumatkasta ei ole kuvia, koska kryssimme ja piti pitää kiinni veneestä ja välillä lapsista... Nopeus oli parhaimmillaan 7,1 solmua ja välillä vähän vesi pärskyi naamallekin.
Tuulta oli todellakin ihan eri tavalla kuin koskaan ennen. Purjeet haukkasivat tuulta heti ja vene kallistui kunnolla. Ei siinä mitään, sehän on purjehtimista. Mutta purjeiden nosto tapahtui vähän liian äkkiä, eikä Amiraalilta lupia kyselty. Lapsilla ja Amiraalilla oli lounas kesken ja siinä sitten kaatui mukit parin ihmisen syliin ja alkoi vaatteidenvaihtorumba. Meillä oli kesävaatteet ja takit eli aika nopeasti tyttö sai kuivaa päälleen ja Amiraali ajatteli omien housujensa varmaan kuivuvan tuulessa. Niinkuin kuivuivatkin. Vastaisuudessa: "Sopiiko nostaa purjeet?"
Tuulta siis riitti ja lapsilla tuli kylmä. Mutta kajuuttaan ei ollut kovin ihana mennä (ihan hiukan väänsi vatsaa). Amiraali sitten piti pinnaa ja Capteeni sai hakea lasten housut ja oman takkinsa. Amiraali kesti caprihousuissaan (yläosassa t-paita, fleecetakki ja purjehdustakki), sillä tuuli ei osunut kuitenkaan sitlootaan. Hanskat piti kyllä pukea ja vähän tuli jopa villasormikkaita ikävä. Talvivaatekassi oli juuri päivitetty ja villasormikkaat jäivät kotiin pipoista puhumattakaan. Ne siis takaisin kassiin! Nuorempi sanoi, ettei halunnut tämmöisiä aaltoja! Ja sitten hän onneksi nukahtikin sitlootan pohjalle istuintyyny laitaa vasten. Mahtoi olla mukavaa. Ja herätessään reppana valitti pahaa oloa ja itki. Että on se purjehdus tätäkin.
Suunnitelmana oli mennä Inkooseen Jakobshamniin, mutta lounaistuuli ja Porkkalanselkä ei sitten houkuttanutkaan. Ja nälkäkin oli, kuinkas muuten. Päätimme sitten suunnata Stora Hälsön luonnonsatamaan, joka olisi taatusti tuulilta suojassa. Ja sinne oli monet muutkin suunnanneet ja kaikki paistattelivat päivää kesäasuissaan. Meillä oli vieläkin vilu, mutta aurinko onneksi lämmitti meidät nopeasti ja saimme spagetit kiehumaan ja bolognesekastikkeen porisemaan. Oli muuten hyvää... Ja isi oli taas paras kokki :-) Äiti otti vähän rennommin ja ajatteli, että luomupunaviini lämmittää kylmiä sormia. Oli mukavan mieto ja helppo viini, pahvitölkissä: Ciao Organic Sangiovese (Italia).
Stora Hälsössä on laituri ja grillauskatos. Taitaa olla saunakin pienen patikoinnin takana, mutta emme edes nousseet maihin, kun laituri oli tullessamme täynnä. Meillä oli kaikki tarvittava veneessä. Vanhempi tyttö kokeili kalaonnea ja sai saaliksi suuremman levätupsun kuin viimeksi. Ehkä ensi kerralla tulee jo kala?
Sitten iski tarve saada jälkiruokaa. Meillä oli mukana hiukan viikolta jäänyttä lime-juustokakkua, mutta onhan tuore leipomus aina vertaansa vailla. Omnia Oven pääsi siis testiin. (Meillä ei todellakaan ole mitään uunia pikku pentterissämme: vain kaksiliekkinen spriikeitin.) Omnia siis on liedellä toimiva uuni ja kyllä sponge cake -onnistui niin hyvin, että leivomme toistekin! Resepti Omnian omasta vihosta ja saksan (tai pekaani) pähkinärouheen tilalla gojimarjoja ja cashewpähkinöitä. Tämä ei ole mikään maksettu mainos, vaan pelkkä hehkutus :-) Että jollain on välähtänyt, kun on tuon uunin keksinyt. Ajatelkaa: tuoretta leipää ja kakkua veneessä. Tai joka arjen helpottajaa makaronilaatikkoa. No kyllä tässä vielä gourmet-ruokiinkin päästään sitten kun lapset ovat vaikka viisi vuotta vanhempia.
 |
| Omnia Oven in action. Kantta ei pidä tarpeettomasti nostella. |
 |
| Kakku valmis |
 |
| Ulkoa rapsakka ja sisältä pehmeän kostea ja mangohillon kanssa vielä maukkaampaa |
Amiraalia pikkuisen heikotti takastulomatkalla - pää jo tottui aaltoihin ja niiden loppuessa ei enää ollutkaan hyvä olla. Ja seuraavana päivänä oli ihan krapulainen olo, koska oli nestehukkaa (viiniä otimme ihan maltillisesti, ettei se nyt siitä johtunut). Ensi kerralla pitää siis pitää nestetankkauspäivä etukäteen, sillä veneessä ei voi juoda tarpeeksi, jos ei halua mennä kajuuttaan vessaan voimistamaan pahaa oloaan. Juuri nyt purjehdus ei tunnu ihan täysipäisen hommalta, jos seuraavakin päivä menee ihan huiliessa. (Monilla varmaan on näitä "pikkuisen heikko olo" -päiviä, mutta itselläni on niin kiire elää elämää, etten ole enää krapuloita harrastanut. Toleranssi on kyllä ihan onneton, että voi kai ne pari viinilasillistakin olla liikaa.)
Nuorempaa vähän väsytti takaisintulomatkallakin ja fleecepeitto toi turvallisuutta ja lämpöä. Siskokin piti kädestä, mutta äitiä kai olisi kaivattu enemmän. Äiti joutui liian usein ohjaamaan venettä, kun isä vaihtoi purjeita ja kävi vähän väliä katsomassa miksei gps-plotterin virta pysynyt päällä. (Tosi kiva ohjata, kun ei näe kaikua. Väylällä tietysti jos pysyy, niin reitti on selvä, mutta kaiku luo turvallisuuden tunnetta.) Jääkaappi ei ollutkaan energiasyöppö, vaan liitännöissä on jotain vikaa. Niitä siis pitää korjailla ennen seuraavaa reissua. Auringonlaskunkin näimme tällä matkalla, vaikka se olikin ihan lasten nukkumaanmenoajan ulkopuolella. Mutta eihän kesällä nukuta!
Seuraavaa reissua odotellessa (ilolla ja kauhulla)...
~ Amiraali ~
