lauantai 31. toukokuuta 2014

Ensimmäinen yöpyminen

Viime viikonloppuna oli mainio kesäkeli ja kotona jo melkein liian kuuma (27 sisällä ja ulkonakin 26 astetta). Päätimme siis lähteä veneeseen viilentämään oloa heti kun pihan ja kasvihuoneen kasvit oli saatu jonkinmoiseen järjestykseen. Vaikka talvikamppeet (toppatakit, housut, pipot, villasukat, kerrastot) tulivatkin mukaan, niitä ei onneksi tarvittu. Jihuu!


Tätä sen purjehduksen pitää olla: vain kesävaatteet, hattu ja aurinkolasit.

Lämpötila merellä lähellä kotisatamaa oli 23-astetta ja veneessäkin oli kuuma. Mutta heti liikkeelle lähdettyä ilma kajuutassa viileni, sillä purjehdimme luukut auki. Tuulen suunta oli idästä tai sieltä päin ja tällä kertaa saimme mennä mukavaan sivutuuleen. Lähdimme liikkeelle vasta iltapäivällä, joten oli pieni riski, että lähisatamissa olisi ruuhkaa. Päätimme kuitenkin suunnata Lähteelään, jossa saisi ainakin veneen akut ladattua ja maista löytyisi puucee ja kioski. Veneemme akut ovat toisinaan kestäneet hyvin ja toisinaan näyttäneet äkkiä tyhjää. Virtaa kuluu jääkaappiin, kännyköiden lataukseen (älypuhelimet tyhjenevät ihan liian äkkiä pelikäytössä), moottorin käynnistykseen ja hiukan gps-plotteriin ja autopilottiin. Aurinkopaneeli lataa jonkin verran, muttei tarpeeksi.

Matkaseurana oman perheen lisäksi oli muuttolintuauroja, lukuisia vesilintupoikueita ja vähän isompia aluksia.



Kotona olimme syöneet lounaan, joten matkalla välipalaksi riittivät pähkinät ja suklaa sekä vesi ja mehut. Tai melkein riittivät: pieni (iso) ruoka-aikaraivari iski nuorimmaiseen hiukan ennen perille pääsyä. Ei siinä auttanut kuin kantaa likka kajuuttaan rauhoittumaan, etteivät kaikki naapurit olisi häiriintyneet... Pusihali auttoi ja lupaus kohta kypsinä olevista perunoista. Olimme perillä puoli kahdeksan aikoihin. Satamassa oli toki veneitä, mutta myös vapaita paikkoja. Ja parkkeerasimme yllättäen tutun veneen viereen!


Perunat olivat jo lähes kypsiä ja possun file oli otettu lämpiämään. Possu paloiksi pannulle ja perään vähän paprikaa, mausteita sekä omenamehutilkka ja mustapekkaruokakermaa. Valmista tuli alle 10 minuutissa! (Resepti Valion sivuilta.) Porsaannoisetit mustapippurikastikkeella salaatin ja perunoiden kera hävisi lautaselta melkein ennen kuin ehdin niitä edes kuvata:


Vasta syömisen jälkeen käväisimme maissa katsastamassa paikkoja ja tiskaamassa. Lähteelä oli kiva paikka, josta löytyi nuotiokatosta, pöytiä, kioski (oli kiinni illalla, mutta aukesi sunnuntaina jo 9.00), puucee, käsienpesupaikka ja sauna. Haaveilemani sauna jäi väliin, sillä lapset olivat kovin väsyneitä. Sauna olisi myös pitänyt varata ehkä etukäteen ja hinta perheeltä oli 35 euroa. Jokin erittäin hiekkainen alue oli heti kioskin jälkeen: tulisiko sinne beach volley -kenttä? Verkkoa ei kyllä näkynyt... Patikoimalla olisi myös päässyt lintutornille, mutta se oli meidän kokoonpanolla liian kaukana.

Myöhäisen päivällisen, petien petaamisen ja hammaspesun jälkeen tytöt olivat kyllä ihan valmiita nukkumaan. Uni vaan ei tullut. Vähän kai jännittivät nukkumapaikkaa ja kun olivat vielä vierekkäin, niin meni vielä tunti ennen kuin 3-vuotiaskin oli unessa. Aikuisetkin simahtivat yhdentoista jälkeen. Heräsin tosin yöllä kamalaan kosteuteen (ei, en pissinyt punkkaani): juuri ennen auringonnousua kaikki kosteus tuntui tiivistyneen sisälle, vaikka meillä räppänöitä auki olikin (tai juuri siitä syystä). Hyttysverkko oli kajuutan ovessa, mutta vähän pelkäsimme viileän yöilman olevan tytöille liikaa ja heitimme verkon eteen paidan. Neljän maissa aurinko alkoi jo lämmittää ja ilmeisesti myös kosteus alkoi samantien haihtumaan sisältä, sillä nukuimme makeasti kahdeksaan asti.

Seuraavana päivänä oli tyyntäkin tyynempää. Jäimme aamupalan jälkeen satamaan ja kiersimme maissa pienen lenkin. Kävimme katsomassa missä sauna sijaitsee ja löysimme myös juomavesikaivon. Akkuja saimme ladatuksi sen jälkeen kun lainasimme naapuriveneestä sähköä - meillä ei ollutkaan maasähköön sopivaa adapteria (nyt on!). Lounaaksi keittelimme nakkikeittoa ja haimme kahvit aikuisille ja jäätelöt lapsille kioskilta. Oli hyvää kahvia! Pressopannu kyllä löytyy veneestä, mutta on vähän työläs tiskattava.

Myös lintuystävät kävivät tervehtimässä venettämme: windexin päällä on hyvä leikkiä karusellia...



Kotimatkalla odottelimme tuulen virettä ja välillä moottori vähän auttoi eteenpäin. Vanhempi tyttö halusi taas kalastaa ja kokeili virvelissään kaikki kolmea uistinta. Uistimen perässä veto taitaa olla taitolaji, sillä ei tullut yhtään kalaa... Sitten päätimme kokeilla spinaakkerin nostoa, jos vaikka saisimme vähän lisää vauhtia. Kolmea solmua menimme ennen spinnua ja sitten välillä jopa viittä solmua! Tällä kertaa jopa ohitimme pari venettä eikä kukaan meloja meitä :-)



Varustauduimme hyvin ruokatarvikkeiden suhteen, kun ei oikein ollut varmuutta minne menemme ja koska tulemme pois. Nuorempi lapsi katseli kajuutassa unia varsin lahjakkaasti ja minä viimeistelin virkkaamaani pressopannumyssyä. Tein tomaattisipulisalaatin ollessamme kulussa, jos vaikka nälkä yllättäisi, niin olisi jotain valmista. Kotimatka taittui kuitenkin varsin nopeasti, vaikkei spinnu ollutkaan ihan trimmissä. Varsinaisen päivällisen teimme vasta kotisatamassa: pustan pataa broilerista. Taas ruoka maistui hyvältä, vaikkei mitään energiaa kuluttavaa oltu tehtykään!


Oli kaikinpuolin mukava reissu ilmojen suosiessa. Matkaa kertyi n.16 mailia. Joskus kyllä tekisi mieli kokeilla vähän kovempia tuulia...

tiistai 13. toukokuuta 2014

Pentterin eli venekeittiön varustelua

Kokonaan uuden keittiön varustelu on aikaa vievää hommaa, mutta myös hauskaa. Kuinka usein sitä pääsee ostelemaan kaikkea uutta ja kivaa keittiöön - ihan kuin muuttaisi taas omaan kotiin! :-) Lisähaasteena veneessä ovat pienet tilat, keinunta, sääolosuhteet ja meri. Keittiön tavaroiden tulee siis olla sisäkkäin meneviä, monikäyttöisiä, muovisia (lasiset = sirpalevaara, puu = homeongelmat, rauta = ruostumisongelmat), mielellään kelluvia ja vielä helposti tiskattavia.

Meidän purrella on käsintiskausmahdollisuus, mutta vielä taidan hankkia pari vatia maissa tapahtuvaan tiskaukseen (lika- ja saippua vedet eivät sitten mene mereen). Hyvä ekologinen käsitiskiaine, joka ei haise liikoja eikä aiheuta käsiin näppylöitä (mitä johtava merkki tekee) on vielä haussa. Vinkkejä otetaan vastaan oikein mielellään!

Nyt on hankittuna astiasto neljälle hengelle (meillä ei taida olla tilaa kutsua ruokavieraita purrelle, joten minimivarustus riittäköön). Biltemasta löytyi edullisesti (kuvat lainattu Bilteman nettisivuilta) isot lautaset, leipälautaset, puurokulhot, mukit ja pari tarjoiluvatia.



Mukeja hankin myös kannellisina (Samba-sarja) Tupperwarelta. Niihin saa pillin, mutta juoma ei läiky minnekään, jos kansi on kunnolla kiinni. Kaikkea muutakin hirveän kätevää ja ihanaa Tupperilta varmaan löytyisi, mutta vähän joudun rajoittamaan keittiöpuolen hankintoja...

Ruokailuvälineet (sileät, ruostumatonta terästä) sekä kapustoja ja kauhoja muovisina ostimme Ikeasta. Myös silikonisia pannunalustoja vihreinä ja pari patakinnasta punaisina löysi tiensä ostoskassiin. Silikoniset saa heti pestyä likaantumisen jälkeen eikä homehtumisvaara ole niin suuri kuin perinteisillä kangaspatalapuilla.


AKUT Keittiövälineet, 3 osaa IKEA Hellä pinnoitetuille astioille.
Kuorimaveitsi Tupperware. Alla pilkottaa katajainen voiveitsi. Testailen miten kestää homehtumatta.

Kaikki vähän sikin sokin, mutta jos tavaraa ei tuon enempää tule, niin pelkällä pohjan liukestematolla pärjännee.
Vapaa-ajan tarviketalosta tilattiin vaikka mitä. Kattilasarja (liikaakin osia, mutta ruostumatonta terästä, alumiinisiin saan aina kaiken palamaan kiinni).  Viheltävä vesipannu sinisenä (helpompi keittää vettä matkalla, kun ei roisku nokasta ja kansi pysyy kunnolla kiinni).



Leveäsuinen iso ämpäri siivilällä (kuvat Vapaa-ajan tarviketalon sivuilta) vaikka tiskien kuljettamiseen tai lasten pesuun. Astiankuivatusteline valutusalustalla on tarpeen, sillä astiapyyhkeen käyttö ei välttämättä ole kovin hygieenistä, koska pyyhkeitä ei ehkä saa pestyä tarpeeksi usein ja märät pyyhkeet kosteuttaisivat sisäilmaa tarpeettomasti. Vielä tuli hankittua venyvä pyykinkuivausnaru kiinteillä pyykkipojilla uimapukujen ja pyyhkeiden kuivatukseen. Kätevä öljy+viinietikkapullo, josta voi kaataa nappia painamalla kumpaa haluaa salaattiinsa. (Emme käytä mitään valmiita kastikkeita ja kuitenkin mukana pitäisi olla myös öljyä ja viinietikkaa.) Pitäisi ostaa kai toinen kotiin.

Ämpäri, vetoisuus 14 l, sininenSiivilä (sopii ämpäriin tuote nr. 2420590, sininen)

Tarpeelliselta ja järkevältä ostokselta tuntuivat myös erikokoiset tiiviisti suljettavat ja helposti avattavat säilytysrasiat. Ainakin puurohiutaleet, rakettispagetti, mysli, pähkinät, siemenet, kuivatut marjat ja jauhot tarvitsevat astiansa. Kananmunillekin (12 kpl) on ihan oma laatikkonsa, koska ei sitä rikkinäisten munien sotkua nyt kukaan halua veneeseensä... Meillä tulee ehkä penkkien alustatkin käyttöön, vaikka tavaroihin on sitten vähän hankalampi päästä käsiksi. Viileää tuolla penkkien alla ainakin on, sillä meri on ihan seinän takana. Kuvittelelisin, että juurekset, mehutetrat ja rasioissa olevat tavarat pärjäävät siellä oikein hyvin. Voillekin ostin oman rasian, jossa on alustassa erikseen merkattu 250 g paketin jakoviivat. Ihan kätevää, paitsi että laktoositon voi on vain 200 g tai puoli kiloa, joka ei tuohon mahdu.

Kuvan vaaleakantiset Lock & Lock -rasiat ja öljy&viinietikka -pullo ovat Vapaa-ajan tarviketalosta ja vihreäkantiset Ikeasta. Testaan kestävätkö Ikealaiset veneessä, sillä ovat aukaisun kannalta minun reumasormilleni ystävällisemmät kuin vaikkapa Orthexit ja niin halpoja. Lock & Lockin omilta sivuilta katselin muitakin tuotteita ja ainakin sokerille voisi sopia kierrekantinen säilytysastia. Vaikkemme sokeria käytäkään juomissa tai ruuanlaitossa, niin leivontaan se voi olla tarpeen. Meillä on nimittäin Omnia-uuni veneessä ja sillä pitäisi onnistua laatikkoruokien ja leivonnaisten teko. Jos vaikka kanelipullat pyöräyttäisi aamiaisen kylkeen...


Hauskanväriset ohuet leikkuulaudat löytyivät Prismasta. Jos vaikka sitä kalaa joskus saa, niin on hyvä olla värikoodatut alustat eri ruoka-aineille. Kalanhajua vastaan ostan vielä terässaippuan, kunhan löydän jostain edullisesti. Veneessä veistä käytetään aina leikkuulaudalla - kädessä ei pilkota mitään heilahdusvaaran takia (en kyllä muutenkaan pilko mitään kädessä).



Marketista löytyi myös purjehdusaiheinen tarjotin, joka vaan joutui ostoskoriin... Katsotaan onko se yhtään käytännöllinen vai olisiko kahvallinen ja kunnolliset reunat omaava tarjotin parempi. Semmoinen tiikkinen, joka jo tuolla kodin keittilön kaapin päällä onkin. Ulkona eli sitloodassa syödessä tarvitaan ehkä tarjotinta avuksi. Ikeassa on noita kasvopapereita (alemman kuvan vasemmassa reunassa) nyt köysikuvioisessa paketissa. Äkkiä hakemaan kipikapi, jos haluaa omansa ;-)



Paistinpannuna toimii toistaiseksi valkopintainen keraaminen omasta keittiöstä lainattu ja Clas Ohlsonilta ostettu (valkoisen näkee hämärässäkin tiskata puhtaaksi). Riippuu vähän tilankäytöstä pitääkö ostaa pannu, jossa on irrotettava kahva.

Tärkeimpien välineiden eli kattilan, paistinpannun ja kokkiveitsen lisäksi ruuanlaittaja tarvitsee mausteita. Ilman niitä tulee kyllä ruokaa, muttei välttämättä ateriaa (sama muuten pätee ehkä viiniin) :-) Siispä kunnon rivistö mausteita pentterin ikkunalaudalle! Ja pippurimylly. Purkit nyt ovat kyllä lasia, mutta sen verran olen tiputellut maustepurkkeja, että uskoisin niiden kestävän. Eikä me pärjätä niillä all-in-one-purkeilla, kun ne loppuvat heti ja ovat väärässä suhteessa käyttöön nähden. Meillä on veneen lattialla muotoon leikattu terassimatto, joka vähän pehmentää, jos jotain tippuilee. Vihreä väri ei ehkä ole sisustukseen sopiva, mutta kotona on jo tummansiniset SantaMarian purkit ja halusin purkkien erottuvan toisistaan. Tuomme nimittäin syksyllä mausteet kotiin, sillä tuoreilla mausteilla on herkullisempaa aloittaa kesäkokkailut.




Kunnon tylppäkärkinen ja sormisuojattu veitsi vielä puuttuu, mutta otamme kotoa lainaksi sopivan lyhyen Fiskarsin (Functional Form japanilainen kokinveitsi). Pienempiä veitsiä onkin pari kappaletta (Victorinox) ja niiden tomaattiveitsellä leikkaa jopa leipää! Veneessä pitää myös olla puukkoja varmassa paikassa, että saa köydet poikki hätätilanteessa. Toivotaan, ettei tällaisia "apua, ponnari vinssin ympäri" -tilanteita tule.

Lisäksi varustukseen kuuluu kaikkea pientä, kuten purkinavaaja, sakset, suomustusrauta, pussinsulkijoita, juustohöylä ja minigrippejä patikointieväitä ja mahdollisia tähteitä varten. Perinteiset vihannespussit yritämme jättää maihin, sillä Itämeri ei kaipaa yhtäkään "vahingossa" lentänyttä muovipussia aaltoihinsa. Biohajoavat pussit ja kestovihannespussit eivät ole ollenkaan niin vaarallisia. Minigripit nyt hyväksyn, sillä yhtä typerää on heittää ruokaa menemään kuin roskata vesistöjä. Ja retkieväät on hankala saada taskuihin rasioissa. Me myös pesemme minigripit ja käytämme uudelleen.

Sitten on vielä suttusormia varten kosteuspyyhkeitä. Tupperwarella on tähänkin touhuun oma rasiansa, mutta pienempään malliin mahtuu vain vajaa paketillinen. Toisaalta eihän avaamatonta tarvitse säilyttää sen kummemmin ilmatiiviisti. Talouspaperia löytyy myös, mutta ei rulla vaan sellainen "laitostalouspaketti". Lasten sormia ei voi aina pestä jääkylmällä vedellä ja paperia osaavat ilman apuakin käyttää.

Siivouksella jatketaan. Suihkupulloihin tein myös valmiit seokset siivousta ja tiskausta varten: Etikka 1% ja laimenettu astianpesuaine. Pöydän murujen puhdistusta varten ostin oman rikkasihvelisetin. Mutta melkein aina pöydällä on myös jotain märkää, niin rättihommiin kuitenkin joutuu. Haluaisin vain niin välttää jatkuvaa käsien kastelua (ja kylmää vettä), kun iho ei tykkää semmoisesta.



Olemme harjoitelleet veneessä olemista satamassa. Pakkaamme mukaan iltaruoka tai iltapalatarpeet ja ajelemme autolla satamaan. Toki on aina jotain muutakin asiaa, niin kuin vaikka kuvia blogia varten, sammutinten katsastusta tai kaikuluotaimen asennusta, mutta on kyllä tosi kivaa vain singahtaa jonnekin parin tunnin lomalle :-)

~ Amiraali ~

(Älkää vielä ihmetelkö purtemme sisustusta, mm. epätyypillistä valkoista pentteriä. Palataan siihen joskus myöhemmin, mutta sen voin kertoa, ettei siihen kulu rahaa tänä vuonna.)

tiistai 6. toukokuuta 2014

Ensimmäinen purjehdusretki

Reilu viikko sitten sunnuntaina luvattiin jonkinmoista tuulta Mäkiluodon kohdalle (ennuste 4 m/s SW, päivällä merituulta). Uskalsimme siis lähteä koko perhe ensipurjehdukselle. Mukaan pakattiin välipalaa ja iltaruokatarpeita. Pukeuduimme lämpimästi ja kassiin otettiin mukaan lisävaatetta ja varavaatetta.

Muilta purjehtijoilta olen oppinut, ettei purjeveneessä oikeastaan koskaan ole liikaa päällä... Silti se vilu tulee. Minulla oli yläkropassa tekninen aluspaita, hihaton villa-aluspaita, fleecetakki, villakauluri ja kuoritakki ja sen päällä pelastusliivi kannella olessa. Housuina tekniset pitkät alushousut, villainen selänlämmitin, tuulihousut ja myöhemmin toppahousut. Jaloissa sukat ja ensin lenkkarit, myöhemmin villasukat ja saappaat, kun nilkoista tuli kylmä. Lippiksellä lähdimme matkalle, mutta pian vaihtui fleecevuorattuun villapipoon. Hanskoina oli minulla ensin pyöräilyhanskat, jotka lämmittivät ihan sopivasti. (Kestävyys voi olla toinen juttu.) Ostamani Thermo-hanskat puristivat liikaa ranteesta, eivätkä olleet ollenkaan hyvät. Pitää kai satsata purjehdushansikkaisiin, jos yhtään pitää solmujen kanssa pelata. Pinnassa varmaan pärjää lasketteluhanskoillakin...


Lapsilla oli villaiset aluskerrastot, villaiset välihousut ja villatakit ja kuorihousut ja takit. Päässä korville hyvin menevät vuoratut villapipot (paitsi tuossa kuvassa W:lla on "kalastuspipo"). Jaloissa villasukat ja kumpparit. Käsissä toistaiseksi talvirukkaset ja päähän yritettiin laittaa kunnolliset häikäisyä estävät aurinkolasit, joissa oli vielä kelluttavat takaremmit, mutta nuorempi ei ollut ollenkaan innoissaan laseista. Vaikka oli pinkit.

Todellisuus oli kai tuo "merituuli". Lämpöä oli 10-astetta. Olimme vasta puolenpäivän jälkeen satamassa lähdössä. Lähtö sujui ihan ok, mitä nyt vähän meinasimme poijujen päälle yrittää satamassa. Isopurje nousi hyvin ja keulaan laitoimme ensin pienen Genuan (3) ja myöhemmin tuulen vielä vähän laantuessa isompi Genua (1). Genuat numeroidaan isoimmasta alkaen (1,2 ja 3) ja lausutaan [jenua] eli "jenni". Myös prosenttilukuja käytetään kuvaamaan Genuan leveyden suhdelukua mastosta etustaagiin (katso linkki) eli pienin on 98% ja suurin 150%.

Luovimme vastatuuleen tarkoituksena mennä jonnekin... Ei oikein voinut päättää mennä minnekään erityisesti, sillä tuo tuulen tapainen vire oli aika heikko. Mutta tulipahan vähän harjoiteltua vendoja (vastakäännöksiä) ja lapset oppivat missä pää ei ainakaan saa olla vendatessa. Lapsilla oli muuten pelastusliivit ja niissä lifelinet eli elämänlangat. 3-vuotiaalla oli tosi lyhyt köysi, joka pitää varmaan vaihtaa vähän pidempään. Hän kun ei saa itse hakaa auki, niin ei pääse juuri minnekään liikkumaan ilman aikuisen apua. Sunnuntaipurjehtijoita siis.




Välipalaksi söimme banaania, suklaata ja aikuisille pannukahvia. Sitten Amiraali käytti lapsia pissalla ja työnsi lisää suklaata suuhun. (Yksi 150 gramman maitosuklaalevy ei riitä sitten kuin yhteen välipalakertaan...)

- Äiti mä haluun tonne sisään!
- Mä haluun baanaaniin kuoret: en tollai kuorittuna! En haluuu!!!
- Äiti mä haluun täältä pois! Haluun kannelle.
- Minne me mennään?
- Koska kalastetaan? Mä haluuu-uuu-uuun kalastaa!

Ja siitä se Capteenin yksinpurjehdus sitten alkoi...

Lapset leikkivät barbeilla. Merenneitoa tietty. Veneessä ei ollut vielä kaikkia patjoja, eikä ollenkaan verhoja. Yksi patja uusittiin ja sitä ei vielä oltu tuotu kosteaan. Ja vehot silittämättä kuinkas muuten. Ehkä tuohon veneen sisustuspuoleen palataan myöhemmissä postauksissa :-)


Välillä Amiraali ohjasi (piti pinnaa) ja Capteeni asensi GPS-plotterin. Sitten Amiraalista tulikin laivakokki ja italianpata alkoi porista liedellä.



- Koska syödään? Mulla on karmea nälkä!
- Ota tosta porkkanaa ja jätä L:llekin jotain. (Tupperwaren kuorija on muuten hyvä ja muovikahvainen: ehkä kelluukin, jos putoaa veteen.)
- Ollaanko perillä? Mihin me oikein mennään? (Niin sen kun tietäisi...)
- Tuoksuupa jo hyvälle. Onko se valmista? Joko nyt syödään? Mä voin olla sun apulainen ja laittaa lautaset. Missä on lautaset?
- Ööh, joo ootas. Ne on kai vielä täällä pussissa...

Ja sitten ankkuroimme Storlandetin pohjoispuolelle. Ei ehditty etsimään mitään satamaa tai laituria. Ruoka oli valmista ja kaikilla kova nälkä.

- Tää on äiti hyvää! Sä oot paras laivakokki!
- Isä on kotona paras kokki, ja sä oot täällä!
- Mmmmm... niin hyvää. Onko leipää? (Onneksi oli.)

(Voi kiitos, kiitos, kun saan noin ihania kehuja paistettuani jauhelihan ja keitettyäni Knorrin italianpata-ainekset kattilassa. Okei, okei, laitoin kyllä lisäksi timjamia ja basilikaa. Sit lomalla mä kokkaan ihan oikeaa ruokaa raaka-aineista, lupaan. Ainakin kerran. Meidän veneruokamme ei tule koskaan olemaan hätävaramuonaa, vaan aina hyvää, maistuvaa ja terveellistä. Plus tuota suklaata. Ei meinaan ole varaa syödä ravintoloissa joka satamassa ja lisäksi syöminen veneessä on kivaa. Luulisin.)

Tiskailujen jälkeen nostimme taas purjeet kohti kotisatamaa. Virsikirjaakin mentiin myötätuulessa, mutta aika hiljaa: meloja ohitti meidät.




Aurinko oli jo laskenut, kun pääsimme satamaan. 3-vuotias nukahti takakajuutan patjoille äidin kainaloon vasta kun Capteeni käynnisti moottorin. Lämmitintäkin käytimme, mutta akkujen varauksesta johtuen se puhalsi lopulta viileää. Miellä oli tavallinen viilentävä kylmälaukku syömässä sähköä. Eikä kylmälaukkua nyt olisi tarvinnutkaan tällaisella lyhyellä retkellä, mutta piti testata sähkönkulutusta. Suunnitelmissa siis selvästikin on kompressorijääkaapin osto tai rakentelu.

Kuljettu matka oli yhteensä noin 12 merimailia ja keskimääräinen vauhti tosi hiljainen.

~ Amiraali ~

Ainiin, maston nostamisesta tulee joskus oma tekstinsä, kunhan Capteeni kerkiää.

maanantai 5. toukokuuta 2014

Veteenlasku

Purtemme vesillelasku tapahtui jo huhtikuun puolella 23. päivä. Kotipihasta vene otettiin kantoon heti aamuseiskalta ja köröteltiin satamaan.


Viralliset veneenlaskupäivät olivat vasta myöhemmin, joten aika tyhjään satamaan purtemme jäi. Moottoriveneitä oli jo vesillä, mutta meidän laituriimme ehdimme ensimmäisenä purjeveneenä.




Amiraalin mielestä viilareita voisi olla yksi pari lisää. Puutarhassakin pariton lukema näyttää paremmalta kuin parillinen. Ja vanhat viilarit kaipaisivat jotain kirkastuspesua, mutta kaikkea voi jynssätä sitten reissun päällä, kun ei ole muuta tekemistä...

Masto nostettiin seuraavana päivänä. Siitä lisää myöhemmin.

~ Amiraali ~

torstai 1. toukokuuta 2014

Kevätkunnostus ja varustelua

Capteenin tervehdys!

Ostimme Juliaanan katsastuskunnossa, mutta hiukan kunnostettavaa ja varusteltavaa veneessä silti oli ennen kuin se olisi meidän mielestämme valmis veteen.

Ulkopuolella pohja kaipasi maalausta. Juliaana on edelliset kymmenen vuotta ollut järvikäytössä, joten myrkkymaaleja ei pohjassa ollut. Se helpotti huomattavasti töitä sillä pohjatöiksi riitti vanhojen epoksien kevyt hionta, jonka jälkeen päälle vedettiin epoksiprimerit kahteen kertaan

Juliaana kotitelakalla huhtikuussa

Päälle maalasin kaksi kerrosta Blakes cruising-antifouling maalia. Joka kerroksen välissä hioin kevyesti pinnan, että  pinnasta tulisi mahdollisimman tasainen. Mielestäni lopputulos oli melko hyvä, varsinkin kun tarkoitus ei ole lähteä kisailemaan. Normaalissa matkapurjehduksessa kun ei haeta niitä viimeisiä solmun kymmenyksiä ;-)



Kansi myös pestiin ja kaikki puuosat (sitloodan penkkejä lukuunottamatta) irrotin, hioin ja öljysin tiikkiöljyllä. Sitloodassa pari tiikkirimaa kaipaa vielä vaihtamista, kun ovat haljenneet pahasti. Ohessa ennen-kuva kajuutan luukusta. Kuvassa näkyy myös vanhaa sprayhoodia, josta otimme mitat ja uusi on työn alla.


Sisällä oli myös hieman hommaa. Vene oli ollut viime kesän kuivalla maalla pressun alla, joten sisäpinnat kaipasivat pesua. Pesin kauttaaltaan laimennetulla kloorilla seinät ja katot, ja nyt tuoksuu kajuutassakin mukavan puhtaalta. (Tolua kokeiltiin, mutta teho ei riittänyt.) Pesun lisäksi tiivistin keulaluukun uudella tiivisteellä, kun jostain hieman vuoti vettä sisään. Vuotava vesi oli myös valunut yhden patjan päälle, joten se piti vaihtaa (Ikeasta hommattiin yksi 10cm paksu patja ja siitä leikattiin sopivan muotoinen pala). Myös yksi tuuletinräppänä asennettiin vanhan tilalle: uusi toimii aurinkoenergialla tehokkaammin ja muuten toimii painovoimaisesti. Veneeseen tulee äkkiä kosteutta elämisestä ja ruuanlaitosta, eikä tuuletus varmaan koskaan ole tarpeeksi tehokas.

Tekniikan osalta pursi kaipasi myös varustelua. Ensinnäkin siitä puuttui loki, eikä uuden läpiviennin poraaminen pohjaan anturia varten houkutellut, joten hankimme Garmin GPSMAP 421S karttaplotterin. Plotteriin saa navigointikartat ja se näyttää GPS:n avulla nopeuden ja tripin pituuden. Plotteriin saa kytkettyä myös kaikuluotaimen anturin ( mikä olikin hyvä, sillä veneen jo ollessa vesillä, totesimme ettei veneen vanha kauikuluotain toiminutkaan!)

(Kuva valmistajan sivulta.)

Yksi suurimmista töistä oli laittaa vesi-WC septitankkeineen kemiallisen pytyn tilalle. Amiraalin mielestä se on helpompi lasten kanssa kuin leikkiä kemiallisella WC:llä, joten eipä siinä sitten muuta kuin sellaista asentamaan. WC-pytty haettiin Biltemasta, septitankin ja muita tarvikkeita tilasin Saksasta ebay:n kautta. On se hassua (ja valitettavaa), että postikuluineenkin tulee edullisemmaksi tilata ulkomailta kuin ostaa Suomesta. Septitankin ajattelin ensin asentaa styyran puolelle heti WC-tilan eteen, mutta ei tuo 50l tankki siihen mahtunutkaan, joten se pitikin laittaa keulapunkan alle. Sinne se sopi oikein hienosti ja letkut sai vedettyä helposti WC:lle. Septitankin huohotusletkun vedin keulan ankkuriboksin kautta kyljestä ulos, jotta mahdolliset hajut eivät ihan heti kantaudu sitlooraan.

Myös sähköpuolella riitti paranneltavaa. Akkujen virtakaapelit uusin ja samalla asensin 50W aurinkopaneelin luukkutallin päälle. Aurinkopaneeli, lataussäädin ja käyttöpaneelin tuli myös tilattua ebay:stä. Lataussäädin osaa jakaa latauksen suoraan kahdelle akulle, joten se helpotti kytkentöjä huomattavasti. Vielä jonkin verran pitää sähköjen kanssa tehdä töitä, mm. vaihtaa sulake/katkaisin paneeli sekä asentaa veneeseen maasähkösysteemi. 

Suunnitelmissa on myös hankkia veneeseen sopiva jääkaappi, jotta ruokatavarat saadaan pysymään viileinä kohtuullisella sähkönkulutuksella. Sopivin ehdokas tällä hetkellä on Waeco CRP-40, joka mahtuisin hyvin pentterin alakaappiin lieden alle. Tässä mallissa on irroitettava kompressori, jonka voi sijoittaa vapaasti eikä kasvata turhaan jääkaapin syvyyttä.


(Kuvat Waecon sivuilta.)

Moottori (Johnson Sailmaster 9.9 hv) toimii hyvin, mutta vaihteiden käyttö on toistaiseksi vähän hankalaa. Pitää siis varmaankin asentaa kaukosäätö vaijereineen, niin Amiraalikin voi joskus käyttää konetta ;-)

- Capteeni -