Kuten aiemmassa postauksessa oli mainittu, Juliaana kuljetettiin maaliskuussa Leeveneelle korjattavaksi. Pikaisesti he kölipalkit korjasivatkin ja voimme hyvillä mielin jatkaa purjehduksia myös tänä kesänä. Korjauksen jälkeen laskivat veneen veteen, ja Capteeni kuljetti tarpeellisimmat tavarat Lauttasaareen (purjeet, akut, juomavettä ym.). Sitten pääsikin aloittamaan matkaa kotisatamaan.
Kansimiehen kanssa oli puhetta siirtopurjehdusksesta jo talvella ja lopulta saimme sovittua, että lähdemme sunnuntaina 26.4. aamupäivällä kohti Linloota. Viikolla vielä sää- ja tuuliennusteet näyttivät hyviltä, mutta sunnuntaihin mennessä sää oli sateinen ja kolea. Vettä tihutteli melkein koko päivän ja lämpöä oli ehkä viitisen astetta. Tuulta onneksi oli kohtalaisesti kaakon suunnalta, joten irroitettiin köydet klo 10.30 ja satama-altaasta ulos päästyämme nostimme purjeet lähes välittömästi. Tuulta oli juuri sopivasti n. 4-5m/s, joten kun kurssi vaihtui lähes myötätuuleen, päätin nostaa spinaakkerinkin ylös ja saimme huimat nopeudet (jopa 7kts). Selkeästi oli huomattavissa, että vene oli kevyt ja kuormaamaton, kun täysi matkavarustus odotti vielä kotona siirtoa veneeseen...
Parin tunnin purjehtimisen jälkeen ohitettuamme Espoon suvisaariston, katosi tuuli lähes kokonaan. Ei auttanut muu kuin laittaa moottori käyntiin ja jatkaa hevosvoimilla eteenpäin. Moottorin avulla köröttelimme muutaman tunnin samalla kokaten hieman lounaspataa, Kylläpä ruoka maistuu hyvältä, kun on sateesta märkä ja hiukan jo viluinen (ainakin käsistä, kun käsineet eivät ole täysin vedenpitävät). Ja onneksi myös lämmitin toimi: ilman sen suomaa lämpöä reissu olisi voinut olla vieläkin kylmempi kokemus!
Porkkalanniemen itärantaa seuraillen etenimme kohti kotia, ja Räfsön kohdalla uutta tuulta virisi lounaasta päin niin paljon, että nostimme jälleen purjeet ja aloitimme tiukan luovimisen. Hieman lisähaastetta toi heikko näkyvyys sumun takia (n.100-150m). Onneksi oli karttaplotteri käytössä, koska muuten kurssin pitäminen olisi ollut todella haastavaa. Tuli kyllä sellainen olo, että olisi ollut kaukana avomerellä purjehtimassa, kun maata ei näkynyt missään. Porkkalan kärjen ohituksen jälkeen, saimme lasketella hieman sivumyötäiseen lopun matkaa kotisatamaan, jonne kiinnityimme klo 17.15.
Kuvia ei reissulta ole, mikä ei ehkä ole kovin suuri menetys, sillä maisemakuvat muistuttaisivat lähinnä tyhjää A4:sta.
Tässä on kartta GPS-plotterin tekemästä jäljestä. Melko kätevästi tuon saa aikaseksi GPS-datasta gpsvisualizer.com:n avulla.
Kansimiehen kanssa oli puhetta siirtopurjehdusksesta jo talvella ja lopulta saimme sovittua, että lähdemme sunnuntaina 26.4. aamupäivällä kohti Linloota. Viikolla vielä sää- ja tuuliennusteet näyttivät hyviltä, mutta sunnuntaihin mennessä sää oli sateinen ja kolea. Vettä tihutteli melkein koko päivän ja lämpöä oli ehkä viitisen astetta. Tuulta onneksi oli kohtalaisesti kaakon suunnalta, joten irroitettiin köydet klo 10.30 ja satama-altaasta ulos päästyämme nostimme purjeet lähes välittömästi. Tuulta oli juuri sopivasti n. 4-5m/s, joten kun kurssi vaihtui lähes myötätuuleen, päätin nostaa spinaakkerinkin ylös ja saimme huimat nopeudet (jopa 7kts). Selkeästi oli huomattavissa, että vene oli kevyt ja kuormaamaton, kun täysi matkavarustus odotti vielä kotona siirtoa veneeseen...
Parin tunnin purjehtimisen jälkeen ohitettuamme Espoon suvisaariston, katosi tuuli lähes kokonaan. Ei auttanut muu kuin laittaa moottori käyntiin ja jatkaa hevosvoimilla eteenpäin. Moottorin avulla köröttelimme muutaman tunnin samalla kokaten hieman lounaspataa, Kylläpä ruoka maistuu hyvältä, kun on sateesta märkä ja hiukan jo viluinen (ainakin käsistä, kun käsineet eivät ole täysin vedenpitävät). Ja onneksi myös lämmitin toimi: ilman sen suomaa lämpöä reissu olisi voinut olla vieläkin kylmempi kokemus!
Porkkalanniemen itärantaa seuraillen etenimme kohti kotia, ja Räfsön kohdalla uutta tuulta virisi lounaasta päin niin paljon, että nostimme jälleen purjeet ja aloitimme tiukan luovimisen. Hieman lisähaastetta toi heikko näkyvyys sumun takia (n.100-150m). Onneksi oli karttaplotteri käytössä, koska muuten kurssin pitäminen olisi ollut todella haastavaa. Tuli kyllä sellainen olo, että olisi ollut kaukana avomerellä purjehtimassa, kun maata ei näkynyt missään. Porkkalan kärjen ohituksen jälkeen, saimme lasketella hieman sivumyötäiseen lopun matkaa kotisatamaan, jonne kiinnityimme klo 17.15.
Kuvia ei reissulta ole, mikä ei ehkä ole kovin suuri menetys, sillä maisemakuvat muistuttaisivat lähinnä tyhjää A4:sta.
Tässä on kartta GPS-plotterin tekemästä jäljestä. Melko kätevästi tuon saa aikaseksi GPS-datasta gpsvisualizer.com:n avulla.
- Capteeni & Kansimies -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti