lauantai 19. heinäkuuta 2014

Juhannusviikon purjehdus - osa2

Tammisaaresta suuntasimme Hankoa kohti torstaina. Tuuli oli sivuvastaista ja meno oli aika joutuisaa. Mutta sitten loppui tuuli ja käynnistimme lopulta moottorin. Kello oli ihan kohtuu vähän - ehkä seitsemän tai vähän yli - kun saavuimme perille. Suunnistimme Itäsataman satamatoimistoon ja sieltä puistoon, jossa lapset saivat vähän liikuntaakin. Ja suttasivat tuulipukunsa likaisissa liukumäissä. Mutta Capteenilla oli karmea nälkä ja päätimme lasten vaatteiden vaihdon jälkeen mennä pitsalle Classic Pizzaan, joka on siis aivan Itäsataman perukoilla. Tuli kyllä ravintolassa vähän resupekka olo, kun saavuimme sinne purjehduskamppeissa (lapsilla siis välikausihousut ja -takit sekä pipot ja hanskat ja aikuisilla takit ja tuulihousut) eikä siellä ollut ulkovaatteille mitään naulakkoa! No ei meitä sentään ovelta pois käännytetty... Mutta tuli vähän semmoinen olo olisiko noutopizza ollut parempi idea. Varsinkin kun 3-vuotias päätti jossain vaiheessa kiljua "EMMÄ HALLUU-UU!" (Anteeksi kanssasyöjät.)

Väsytti hirveästi, mutta HSF:n ilta vasta alkoi. Ja musiikin jytke. Ei se lopulta häirinnyt (taisivat siirtyä sisätiloihin kympin maissa), mutta Hanko ei ole ehkä paras paikka olla pikkulasten kanssa. Aamulla kävimme suihkussa ja saunakin siellä oli lämpimänä (ainakin naisten puolella). Isot pukuhuoneet ja pistorasioita föönille.

Aamulla nautiskelimme hyvästä aamupalasta. (Joka aamu on muuten ollut vähän erilainen aamupala: lettuja, puuroa, munakasta, köyhiä ritareita...) Meillä on aiemmin veneessä ollut pressokeitin, mutta jonkin verran hankalan tiskauksen (ja vatsanpurujen) takia hankimme tälle reissulle Aeropress-kahvinvalmistuslaitteen. Sillä tulee sitten maailman parasta kahvia vähän kehnommistakin pavuista! :-) Sähköä ei siis tarvita, vain lähes kiehuvaa vettä.

(Kuva valmistajan sivuilta)

Pavuillakin on väliä, olemme testanneet, mutta meille sopi matkalle parhaiten Lidlin Bellaroma-jauhe metallipurkissa (ei ollut hankittuna kahvimyllyä eikä säilytysrasiaa kahville). Siis vähän tummempaa ja hienompaa jauhatusta, kiitos. (Kyseisellä kahvijauheella muuten ei tule hyvää espressoa kotona olevalla DeLonghin espressoautomaatilla.) Aeropressillä tehdään lähes espressovahvuista kahvia, jonka voi sitten jatkaa kuumalla vedellä "amerikkalaiseksi suodatinkahviksi". Inverted-metodilla teemme, koska siinä kahvia oikeasti haudutetaan hetki ennen valutusta (vesi noin 86-90-asteista). Sitten laite käännetään ja painetaan kuppiin tai tarjoilukannuun. MUTTA - nyt tulee tärkeä pointti - mäntää ei paineta kokonaan pohjaan, kuten käyttöohjeessa neuvotaan, vaan siinä vaiheessa kun alkaa kuulua ilman sihahduksia, painaminen lopetetaan. Näin kaikki (kehnompienkin) papujen kitkeryys jää kahvista pois. Ei tule ehkä cremaa kahvin pinnalle, mutta kahvi on kuin puhdasta teholientä pienellä häivähdyksellä suklaan aromia! Ja laitteen puhdistus on helppoa: naps vain painetaan purut ja suodatinpaperi bioastiaan ja laite huuhdellaan. Katsokaa valmistuksesta video täältä tai täältä.

Aeropressin mukana tulee suppilo, jonka avulla itsejauhetut pavut saa paremmin kopisteltua laitteeseen, mutta meillä suppilo toimii säilönnän apuna. Hillot saa purkkiin sotkematta reunoja ja purkit säilyvät kellarissa paremmin ja siistimpinä. Ihan mahtava laite siis! Olenkohan jo hehkuttanut tarpeeksi? (Emme saa rahaa tästä hehkutuksesta.) 

Juhannusaattona ennen kauppojen sulkeutumista kävimme Hangon keskustassa ruoka ja viiniostoksilla. Tulimme A-liikkeeseen puoli tuntia ennen sulkemisaikaa ja mietimme mitä kuohuviiniä ostaisimme. Ystävällinen myyjä auttoi valinnassa, mutta vähän harmittelimme sitä, ettei pullo mahtuisi veneemme jääkaappiin kylmenemään. Mutta myyjä sanoi, että pullo jäähtyy kymmenessä minuutissa takahuoneessa! Oi mitä palvelua! Jätimme pullon viilenemään ja lähdimme äkkiä vielä kenkäkauppaan nuorimmaiselle lenkkareita hakemaan. Ja löytyikin tosi hienot ja hyvät musta-pinkit ihanuudet. Toinen lapsi on aina ihan tohkeissaan, kun saa jotain uutta eikä aina isosiskon vanhoja ;-)

Mansikat ja kermat löytyivät marketista ja sitten haimme pullon viilennettynä ja suuntasimme takaisin sataman myyntikojuille. Kylmä reissumme oli lisännyt intoamme ostaa kunnon purjehdusvaatteita ja sen tiesin, että täältä niitä löytyisi. Capteenille löytyi uusi takki ja allekirjoittaneelle housut (korkea selkä, henkselit ja sivuissa pitkät vetoketjut - helpottaa vessakäyntejä) Henri Lloydilta. Capteeni tarvitsi vielä kunnon sydvestin (=sadehattu) ja sen ostimme Kapteenskalta. Kojuissa oli vaikka mitä ihanuuksia, mm. laukkuja ja kasseja vanhoista purjeista (727sailbags) ja tietysti raitavaatteita. Mutta nuo tuikitarpeelliset kunnon merivermeet tyhjensivät matkakassaa jo sen verran, että hupiostelu ei tullut kuuloonkaan. Mutta Hankoon kun menen uudestaan, niin se johtuu lähes yksinomaan noista sataman kojuista. Ja ehkä siitä A-liikkeen myyjästä. Ja olisihan siellä kai joku casinokin ja hiekkarantaa...

Myöhäinen juhannusaaton lounas koostui mansikka-juustosalaatista ja kuohuviinistä. Tai ei pelkästään. Taisi olla uusia perunoita ja Ikean sillejä, jotka on muuten hyviä ja edullisia, mutta niitä ei saa sieltä nyt. Byhyy-yyh! Paitsi jotain kermaviiliversiota, mutten ole laktoosinpelon takia ostanut kokeiluun. Lapsilla saattoi olla jotain muutakin (ehkä nakkeja), mutta ei voi millään muistaa lähes neljä viikkoa vanhoja asioita :-) Haaveena oli saada ostaa savukalaa jostain, mutta marketissa oli vain vakuumikalaa. Menee se päivä juustosalaatilla ja silleilläkin.



Vaikka Hangossa olisi riittänyt tutkittavaa, emme kuitenkaan jääneet toiseksi yöksi, sillä koti alkoi kummasti houkuttaa tässä vaiheessa. Alkuperäinen ajatus oli mennä jopa Naantaliin saakka, mutta ei siitä oikein olisi tullut mitään vallitsevilla tuulilla. Lähdimme siis aattona takaisin itäänpäin. Satamassa septin tyhjennys ei muuten toiminut, että sen verran ainakin meni satamamaksua hukkaan. Kannattaa varmaan tyhjentää septi satamaan saapuessa, niin voi vähän tinkata maksusta, jos kaikki ei pelaakaan. Muutenkin hinnat alkaa olla sitä luokkaa vierassatamissa, että palvelujen pitää todella olla kunnossa. Jos sähkökin maksaa aina 5 euroa, niin eihän se ole missään suhteessa kulutukseen.

Byebye Hanko!
Matka jatkui kohti Jussaarta (Jussarö). Myötätuulta, vau! Oli aika kaunista ja saappaatkin saattoi hetkeksi potkaista jaloista.


Lapset jäivät sisätiloihin ihan suosiolla: nyt oli kai jo totuttu jonkinlaiseen merenkäyntiin ja aurinkoinen ilma ei tuntunut vatsaavääntävältä. Loppumatkasta tuuli kuitenkin yltyi ja Jussarön edustalla olevalle Roskaroopen septityhjennykselle oli jopa vähän vaikea kiinnittyä. Käsipumpputyhjennys onnistui oikein hyvin ja kropassa alkoi taas veri kiertää :-) Satamassa oli muitakin veneitä ja parilla jopa juhlaliputukset. Aika hieno paikka viettää juhannusta...


Aattoilta oli hiljainen ja itärannalla olisi ollut juhannuskokko klo 22, mutta emme vain päässeet sinne. Lapsia väsytti ja he nukahtivat ennen yhdeksää. Ei niitä muksuja oikein keskenään voinut veneeseen jättää. Ehkä sitten, kun osaavat takuuvarmasti uida.



Aamulla katsastimme tarjolla olevat palvelut paremmin. Lapsille oli leikkipaikalla hiekkalaatikko ja keinut. Koskaan vaan emme muista ottaa omia hiekkaleluja veneeseen mukaan, mutta ehkä seuraavalla reissulla. Maista löytyi myös huussit ja kahvila, josta sai ainakin kahvia ja leivonnaisia. Sauna oli palanut poroksi, mutta ei me nyt välttämättä kuurausta olisikaan kaivanneet. Olisi kiva tietää korjataanko sitä ja milloin?

Lähdimme myös kävelyretkelle saareen tutustumaan. Puimme ihan liikaa vaatteita, sillä rannassa oli kylmä, mutta saaressa puiden suojassa oikein kaunis ja lämpimähkö kesäsää. Hyttysmyrkky olisi ollut tarpeen, mutta se jäi veneeseen, kun kuvittelimme tuulen ajavan ötökät tiehensä.


Satamakahvilan edestä lähtee tie kohti metsää ja entisiä asuintaloja kohden. Alueella on vieraslajina vuorivaahteraa, jota on kai mahdollisuuksien mukaan yritetty kitkeä. Ongelma on, että kyseinen vaahtera varjostaisi ihan liikaa aluskasvillisuutta, joka sitten tuhoutuisi. (Vieraslajit sucks!) Alla on ehkä vuorivaahteran kuva. Ei se mikään viinimarjakaan ollut, kun ei ollut yhtään sen tuoksuinen.



Saaristossa kasvaa aika yleisesti ruohosipulia villinä. Sen alkuperästä en sen kummemmin tiedä, mutta kiva tietää, että jos haaksirikkoutuisi joskus jollekin saarelle, niin ainakin löytyisi yksi lempiyrteistäni pureskeltavaksi :-)


Metsän keskeltä löytyi paitsi ilmassa kulkeva vesijohto (semmoinen roomalaisten akveduktia muistuttava puurakennelma), niin myös kerrostaloja. Rapistuneet ja tyhjät kerrostalot olivat hiukan puistattavia ja surullisia. Rikkinäisten ikkunoiden syy selvisi, kun näimme luodinreikiä seinissä... Ei mitään kovin mystistä kuitenkaan: armeijan kova-ammusharjoitteiden sivutuotosta vain. Mutta saarella 1800-luvun lopulla ollut kaivostoiminta kuulosti silti kovin synkältä - vankeja louhimassa rautamalmia, jota ei sitten edes oikein ollut riittävästi (useita kaivostoiminnan lakkauttamisia ja uudelleenkäynnistelyjä). Vangit jopa toivoivat pääsevänsä mieluummin Siperiaan, koska siellä olisi ollut mahdollisuus työllistyä muualle ja päästä sitä kautta vähän nopeammin vapauteen (Wikipedian mukaan).




Saari avattiin yleisölle vasta 2005. Luonto on siis hyvin säilynyttä ja merkitty luontopolku kulkee pitkin saarta. Ehkä paikka on kuitenkin aika kaukana kaikesta. Kiviranta oli tosi eksoottinen - veden hiomia ruosteensävyisiä pieniä pyöreitä kiviä. Mutta oli niin kylmää, ettei uimista voinut ajatellakaan. Mutta olisi kiva tietää olisiko uikkari sitten ollut ihan ruosteinen...




Jussaröllä olisi voinut viihtyä pidempäänkin, mutta oli niin viileää, että päätimme tulla toiste kokeilemaan uimarantoja. Lähdimme sitten juhannuspäivänä kohti Inkoota. Jakobshamnin eli Jakobramsjön vierassataman valitsimme siksi, että sieltä löytyisi ravintola ja sähköä, eikä tarvitsisi yöpyä samoissa satamissa kuin menomatkalla. (Varsinainen veneen lämmittimemme ei korjaantunut itsestään reissun aikana ja olimme edelleen auton sisätilalämmittimien varassa ja tarvitsimme siis satamasähköä.) Perillä oli leikkipaikka (iso liukumäki) ja tietysti vessat, suihkut, sauna, jopa kylpytynnyri tilauksesta. Ravintolasta sai lähinnä juotavaa, mutta oli ruokalistallakin jotakin. Ei vaan sitä savukalaa, jota kaipasimme.

Sähköt saimme kiinni vähäksi aikaa. Sitten tuli stoppi. Isojen veneiden poppikoneet ja telkkarit veivät virrat finaaliin ja yhdestä sähkörasiasta lähti parhaimmillaan/pahimmillaan kuusi piuhaa haaroitettuna eri veneisiin. Ei meitä hirveästi surettanut, että joltain jäi jotain jalkapalloa katsomatta sähkönpuutteen vuoksi. Olisi ollut hirveän kiva, että edes perustarpeet (lämpö ja ruoka) olisi saatu tyydytettyä! Sähkö sisältyi koko kesän voimassa olevaan satamamaksuun (20 euroa), mutta me kävimme lopulta tinkaamassa sähkön hinnan takaisin (5 euroa). Lapset piti saada nukkumaan, joten pedit äkkiä kuntoon ja iltapalat massuun. Sitten alkoi tanssilavalla musiikki. Ihan liian lujaa, jos minulta kysytään. Bändillä kesti kamalan kauan päästä lauluvireeseen ja korvia särki nuotin vierestä laulaminen (anteeksi nyt, mutta kuulosti siltä että oli jo edellis-iltana laulettu...)

Päätimme sitten Capteenin kanssa lähteä pois. Veneitä tuli koko ajan lisää ja "pysäköinti" oli villiä. Eihän sitä nyt juhannuksena tarvitse mitään sääntöjä noudattaa... eipä! Vierassatama ja tanssilavapysäköinti pitäisi olla eri laitureissa. Vierassatamamaksunkin voisi maksaa ihan joka kerta, jos siihen sisältyisi jotain. Positiivisena asiana sanottakoon, että saimme tiskit tiskattua ravintolan tiskikoneessa. Ei niistä puhtaita tullut (käyttää merivettä kuulemma -> entäs sinileväaikana??), mutta nopeutti meidän poislähtöämme huomattavasti :-) Kyseessä siis ei ole oikeastaan vierassatama (huollettu, valvottu, toimiva), vaan viihdepaikan pysäköintipaikka, josta voi joskus saada jotain itselleen tarpeellista.




Vuoden pisimpänä päivänä riitti valoa ja aluksi jopa tuulta. Pääsimme spinnun kanssa hyvää vauhtia (jopa 7solmua!) eteenpäin. Oli kiva katsella muutamia juhannuskokkoja ja kaikkia merenkulkuvaloja. Mutta oli kylmä, vaikka päällä oli taas kaikki vaatteet ja vielä fleecepeitto ympärillä. Siirryin sitten sisälle jossain vaiheessa nukkumaan. Mutta jäi kyllä yritykseksi. Upinniemenselälle tullessa tuuli tyyntyi, mutta mainingit alkoivat keikuttamaan venettä. En minä nyt ihan vihreä ollut, mutta ei kyllä nukkuakaan voinut. Lapset kyllä vetelivät sikeitä takakajuutassa!

Moottorilla tulimme kotisatamaan lopulta joskus neljän aikaan aamulla. Onneksi oli sitä tuulta edes alkumatkasta, muuten matka-aika olisi venynyt ainakin tunnilla. Jäimme satamaan nukkumaan, kunhan oli saatu lämmittimet pöhisemään.

Aamulla lapset heräilivät autuaan tietämättöminä missä olemme. Kyselivät vaan: "Minne me tänään purjehditaan?" Amiraali ja Capteeni yhdestä suusta: "Ei minnekään! Me ollaan kotisatamassa."

~ Amiraali ~

P.S. Amiraali heräsi seuraavat neljä yötä ikävään tunteeseen: "Apua olenko veneessä?". Viidentenä kotiyönä jo muisti, että kotona ollaan. Menikö veneily siis jotenkin hermoon?...

P.P.S. Viikko juhannuspurjehduksen jälkeen myönsimme, että reissu oli rankka kylmyyden, toimimattoman lämmittimen ja liian lyhyiden yöunien takia. Myös purjehdusta oli liikaa alkupäivinä, sillä lapset olisi ollut hyvä totuttaa reissuun kulkemalla lyhyempiä matkoja. Lapset kuitenkin pitivät eniten maissaolosta (=leikkipaikoista).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti