Juhannusviikon purjehdus - osa2

Tammisaaresta suuntasimme Hankoa kohti torstaina. Tuuli oli sivuvastaista ja meno oli aika joutuisaa. Mutta sitten loppui tuuli ja käynnistimme lopulta moottorin. Kello oli ihan kohtuu vähän - ehkä seitsemän tai vähän yli - kun saavuimme perille. Suunnistimme Itäsataman satamatoimistoon ja sieltä puistoon, jossa lapset saivat vähän liikuntaakin. Ja suttasivat tuulipukunsa likaisissa liukumäissä. Mutta Capteenilla oli karmea nälkä ja päätimme lasten vaatteiden vaihdon jälkeen mennä pitsalle Classic Pizzaan, joka on siis aivan Itäsataman perukoilla. Tuli kyllä ravintolassa vähän resupekka olo, kun saavuimme sinne purjehduskamppeissa (lapsilla siis välikausihousut ja -takit sekä pipot ja hanskat ja aikuisilla takit ja tuulihousut) eikä siellä ollut ulkovaatteille mitään naulakkoa! No ei meitä sentään ovelta pois käännytetty... Mutta tuli vähän semmoinen olo olisiko noutopizza ollut parempi idea. Varsinkin kun 3-vuotias päätti jossain vaiheessa kiljua "EMMÄ HALLUU-UU!" (Anteeksi kanssasyöjät.)

Väsytti hirveästi, mutta HSF:n ilta vasta alkoi. Ja musiikin jytke. Ei se lopulta häirinnyt (taisivat siirtyä sisätiloihin kympin maissa), mutta Hanko ei ole ehkä paras paikka olla pikkulasten kanssa. Aamulla kävimme suihkussa ja saunakin siellä oli lämpimänä (ainakin naisten puolella). Isot pukuhuoneet ja pistorasioita föönille.

Aamulla nautiskelimme hyvästä aamupalasta. (Joka aamu on muuten ollut vähän erilainen aamupala: lettuja, puuroa, munakasta, köyhiä ritareita...) Meillä on aiemmin veneessä ollut pressokeitin, mutta jonkin verran hankalan tiskauksen (ja vatsanpurujen) takia hankimme tälle reissulle Aeropress-kahvinvalmistuslaitteen. Sillä tulee sitten maailman parasta kahvia vähän kehnommistakin pavuista! :-) Sähköä ei siis tarvita, vain lähes kiehuvaa vettä.

(Kuva valmistajan sivuilta)

Pavuillakin on väliä, olemme testanneet, mutta meille sopi matkalle parhaiten Lidlin Bellaroma-jauhe metallipurkissa (ei ollut hankittuna kahvimyllyä eikä säilytysrasiaa kahville). Siis vähän tummempaa ja hienompaa jauhatusta, kiitos. (Kyseisellä kahvijauheella muuten ei tule hyvää espressoa kotona olevalla DeLonghin espressoautomaatilla.) Aeropressillä tehdään lähes espressovahvuista kahvia, jonka voi sitten jatkaa kuumalla vedellä "amerikkalaiseksi suodatinkahviksi". Inverted-metodilla teemme, koska siinä kahvia oikeasti haudutetaan hetki ennen valutusta (vesi noin 86-90-asteista). Sitten laite käännetään ja painetaan kuppiin tai tarjoilukannuun. MUTTA - nyt tulee tärkeä pointti - mäntää ei paineta kokonaan pohjaan, kuten käyttöohjeessa neuvotaan, vaan siinä vaiheessa kun alkaa kuulua ilman sihahduksia, painaminen lopetetaan. Näin kaikki (kehnompienkin) papujen kitkeryys jää kahvista pois. Ei tule ehkä cremaa kahvin pinnalle, mutta kahvi on kuin puhdasta teholientä pienellä häivähdyksellä suklaan aromia! Ja laitteen puhdistus on helppoa: naps vain painetaan purut ja suodatinpaperi bioastiaan ja laite huuhdellaan. Katsokaa valmistuksesta video täältä tai täältä.

Aeropressin mukana tulee suppilo, jonka avulla itsejauhetut pavut saa paremmin kopisteltua laitteeseen, mutta meillä suppilo toimii säilönnän apuna. Hillot saa purkkiin sotkematta reunoja ja purkit säilyvät kellarissa paremmin ja siistimpinä. Ihan mahtava laite siis! Olenkohan jo hehkuttanut tarpeeksi? (Emme saa rahaa tästä hehkutuksesta.) 

Juhannusaattona ennen kauppojen sulkeutumista kävimme Hangon keskustassa ruoka ja viiniostoksilla. Tulimme A-liikkeeseen puoli tuntia ennen sulkemisaikaa ja mietimme mitä kuohuviiniä ostaisimme. Ystävällinen myyjä auttoi valinnassa, mutta vähän harmittelimme sitä, ettei pullo mahtuisi veneemme jääkaappiin kylmenemään. Mutta myyjä sanoi, että pullo jäähtyy kymmenessä minuutissa takahuoneessa! Oi mitä palvelua! Jätimme pullon viilenemään ja lähdimme äkkiä vielä kenkäkauppaan nuorimmaiselle lenkkareita hakemaan. Ja löytyikin tosi hienot ja hyvät musta-pinkit ihanuudet. Toinen lapsi on aina ihan tohkeissaan, kun saa jotain uutta eikä aina isosiskon vanhoja ;-)

Mansikat ja kermat löytyivät marketista ja sitten haimme pullon viilennettynä ja suuntasimme takaisin sataman myyntikojuille. Kylmä reissumme oli lisännyt intoamme ostaa kunnon purjehdusvaatteita ja sen tiesin, että täältä niitä löytyisi. Capteenille löytyi uusi takki ja allekirjoittaneelle housut (korkea selkä, henkselit ja sivuissa pitkät vetoketjut - helpottaa vessakäyntejä) Henri Lloydilta. Capteeni tarvitsi vielä kunnon sydvestin (=sadehattu) ja sen ostimme Kapteenskalta. Kojuissa oli vaikka mitä ihanuuksia, mm. laukkuja ja kasseja vanhoista purjeista (727sailbags) ja tietysti raitavaatteita. Mutta nuo tuikitarpeelliset kunnon merivermeet tyhjensivät matkakassaa jo sen verran, että hupiostelu ei tullut kuuloonkaan. Mutta Hankoon kun menen uudestaan, niin se johtuu lähes yksinomaan noista sataman kojuista. Ja ehkä siitä A-liikkeen myyjästä. Ja olisihan siellä kai joku casinokin ja hiekkarantaa...

Myöhäinen juhannusaaton lounas koostui mansikka-juustosalaatista ja kuohuviinistä. Tai ei pelkästään. Taisi olla uusia perunoita ja Ikean sillejä, jotka on muuten hyviä ja edullisia, mutta niitä ei saa sieltä nyt. Byhyy-yyh! Paitsi jotain kermaviiliversiota, mutten ole laktoosinpelon takia ostanut kokeiluun. Lapsilla saattoi olla jotain muutakin (ehkä nakkeja), mutta ei voi millään muistaa lähes neljä viikkoa vanhoja asioita :-) Haaveena oli saada ostaa savukalaa jostain, mutta marketissa oli vain vakuumikalaa. Menee se päivä juustosalaatilla ja silleilläkin.

Vaikka Hangossa olisi riittänyt tutkittavaa, emme kuitenkaan jääneet toiseksi yöksi, sillä koti alkoi kummasti houkuttaa tässä vaiheessa. Alkuperäinen ajatus oli mennä jopa Naantaliin saakka, mutta ei siitä oikein olisi tullut mitään vallitsevilla tuulilla. Lähdimme siis aattona takaisin itäänpäin. Satamassa septin tyhjennys ei muuten toiminut, että sen verran ainakin meni satamamaksua hukkaan. Kannattaa varmaan tyhjentää septi satamaan saapuessa, niin voi vähän tinkata maksusta, jos kaikki ei pelaakaan. Muutenkin hinnat alkaa olla sitä luokkaa vierassatamissa, että palvelujen pitää todella olla kunnossa. Jos sähkökin maksaa aina 5 euroa, niin eihän se ole missään suhteessa kulutukseen.

Byebye Hanko!

Matka jatkui kohti Jussaarta (Jussarö). Myötätuulta, vau! Oli aika kaunista ja saappaatkin saattoi hetkeksi potkaista jaloista.

Lapset jäivät sisätiloihin ihan suosiolla: nyt oli kai jo totuttu jonkinlaiseen merenkäyntiin ja aurinkoinen ilma ei tuntunut vatsaavääntävältä. Loppumatkasta tuuli kuitenkin yltyi ja Jussarön edustalla olevalle Roskaroopen septityhjennykselle oli jopa vähän vaikea kiinnittyä. Käsipumpputyhjennys onnistui oikein hyvin ja kropassa alkoi taas veri kiertää :-) Satamassa oli muitakin veneitä ja parilla jopa juhlaliputukset. Aika hieno paikka viettää juhannusta...

Aattoilta oli hiljainen ja itärannalla olisi ollut juhannuskokko klo 22, mutta emme vain päässeet sinne. Lapsia väsytti ja he nukahtivat ennen yhdeksää. Ei niitä muksuja oikein keskenään voinut veneeseen jättää. Ehkä sitten, kun osaavat takuuvarmasti uida.

Aamulla katsastimme tarjolla olevat palvelut paremmin. Lapsille oli leikkipaikalla hiekkalaatikko ja keinut. Koskaan vaan emme muista ottaa omia hiekkaleluja veneeseen mukaan, mutta ehkä seuraavalla reissulla. Maista löytyi myös huussit ja kahvila, josta sai ainakin kahvia ja leivonnaisia. Sauna oli palanut poroksi, mutta ei me nyt välttämättä kuurausta olisikaan kaivanneet. Olisi kiva tietää korjataanko sitä ja milloin?

Lähdimme myös kävelyretkelle saareen tutustumaan. Puimme ihan liikaa vaatteita, sillä rannassa oli kylmä, mutta saaressa puiden suojassa oikein kaunis ja lämpimähkö kesäsää. Hyttysmyrkky olisi ollut tarpeen, mutta se jäi veneeseen, kun kuvittelimme tuulen ajavan ötökät tiehensä.

Satamakahvilan edestä lähtee tie kohti metsää ja entisiä asuintaloja kohden. Alueella on vieraslajina vuorivaahteraa, jota on kai mahdollisuuksien mukaan yritetty kitkeä. Ongelma on, että kyseinen vaahtera varjostaisi ihan liikaa aluskasvillisuutta, joka sitten tuhoutuisi. (Vieraslajit sucks!) Alla on ehkä vuorivaahteran kuva. Ei se mikään viinimarjakaan ollut, kun ei ollut yhtään sen tuoksuinen.

Saaristossa kasvaa aika yleisesti ruohosipulia villinä. Sen alkuperästä en sen kummemmin tiedä, mutta kiva tietää, että jos haaksirikkoutuisi joskus jollekin saarelle, niin ainakin löytyisi yksi lempiyrteistäni pureskeltavaksi :-)

Metsän keskeltä löytyi paitsi ilmassa kulkeva vesijohto (semmoinen roomalaisten akveduktia muistuttava puurakennelma), niin myös kerrostaloja. Rapistuneet ja tyhjät kerrostalot olivat hiukan puistattavia ja surullisia. Rikkinäisten ikkunoiden syy selvisi, kun näimme luodinreikiä seinissä... Ei mitään kovin mystistä kuitenkaan: armeijan kova-ammusharjoitteiden sivutuotosta vain. Mutta saarella 1800-luvun lopulla ollut kaivostoiminta kuulosti silti kovin synkältä - vankeja louhimassa rautamalmia, jota ei sitten edes oikein ollut riittävästi (useita kaivostoiminnan lakkauttamisia ja uudelleenkäynnistelyjä). Vangit jopa toivoivat pääsevänsä mieluummin Siperiaan, koska siellä olisi ollut mahdollisuus työllistyä muualle ja päästä sitä kautta vähän nopeammin vapauteen (Wikipedian mukaan).

Saari avattiin yleisölle vasta 2005. Luonto on siis hyvin säilynyttä ja merkitty luontopolku kulkee pitkin saarta. Ehkä paikka on kuitenkin aika kaukana kaikesta. Kiviranta oli tosi eksoottinen - veden hiomia ruosteensävyisiä pieniä pyöreitä kiviä. Mutta oli niin kylmää, ettei uimista voinut ajatellakaan. Mutta olisi kiva tietää olisiko uikkari sitten ollut ihan ruosteinen...

Jussaröllä olisi voinut viihtyä pidempäänkin, mutta oli niin viileää, että päätimme tulla toiste kokeilemaan uimarantoja. Lähdimme sitten juhannuspäivänä kohti Inkoota. Jakobshamnin eli Jakobramsjön vierassataman valitsimme siksi, että sieltä löytyisi ravintola ja sähköä, eikä tarvitsisi yöpyä samoissa satamissa kuin menomatkalla. (Varsinainen veneen lämmittimemme ei korjaantunut itsestään reissun aikana ja olimme edelleen auton sisätilalämmittimien varassa ja tarvitsimme siis satamasähköä.) Perillä oli leikkipaikka (iso liukumäki) ja tietysti vessat, suihkut, sauna, jopa kylpytynnyri tilauksesta. Ravintolasta sai lähinnä juotavaa, mutta oli ruokalistallakin jotakin. Ei vaan sitä savukalaa, jota kaipasimme.

Sähköt saimme kiinni vähäksi aikaa. Sitten tuli stoppi. Isojen veneiden poppikoneet ja telkkarit veivät virrat finaaliin ja yhdestä sähkörasiasta lähti parhaimmillaan/pahimmillaan kuusi piuhaa haaroitettuna eri veneisiin. Ei meitä hirveästi surettanut, että joltain jäi jotain jalkapalloa katsomatta sähkönpuutteen vuoksi. Olisi ollut hirveän kiva, että edes perustarpeet (lämpö ja ruoka) olisi saatu tyydytettyä! Sähkö sisältyi koko kesän voimassa olevaan satamamaksuun (20 euroa), mutta me kävimme lopulta tinkaamassa sähkön hinnan takaisin (5 euroa). Lapset piti saada nukkumaan, joten pedit äkkiä kuntoon ja iltapalat massuun. Sitten alkoi tanssilavalla musiikki. Ihan liian lujaa, jos minulta kysytään. Bändillä kesti kamalan kauan päästä lauluvireeseen ja korvia särki nuotin vierestä laulaminen (anteeksi nyt, mutta kuulosti siltä että oli jo edellis-iltana laulettu...)

Päätimme sitten Capteenin kanssa lähteä pois. Veneitä tuli koko ajan lisää ja "pysäköinti" oli villiä. Eihän sitä nyt juhannuksena tarvitse mitään sääntöjä noudattaa... eipä! Vierassatama ja tanssilavapysäköinti pitäisi olla eri laitureissa. Vierassatamamaksunkin voisi maksaa ihan joka kerta, jos siihen sisältyisi jotain. Positiivisena asiana sanottakoon, että saimme tiskit tiskattua ravintolan tiskikoneessa. Ei niistä puhtaita tullut (käyttää merivettä kuulemma -> entäs sinileväaikana??), mutta nopeutti meidän poislähtöämme huomattavasti :-) Kyseessä siis ei ole oikeastaan vierassatama (huollettu, valvottu, toimiva), vaan viihdepaikan pysäköintipaikka, josta voi joskus saada jotain itselleen tarpeellista.

Vuoden pisimpänä päivänä riitti valoa ja aluksi jopa tuulta. Pääsimme spinnun kanssa hyvää vauhtia (jopa 7solmua!) eteenpäin. Oli kiva katsella muutamia juhannuskokkoja ja kaikkia merenkulkuvaloja. Mutta oli kylmä, vaikka päällä oli taas kaikki vaatteet ja vielä fleecepeitto ympärillä. Siirryin sitten sisälle jossain vaiheessa nukkumaan. Mutta jäi kyllä yritykseksi. Upinniemenselälle tullessa tuuli tyyntyi, mutta mainingit alkoivat keikuttamaan venettä. En minä nyt ihan vihreä ollut, mutta ei kyllä nukkuakaan voinut. Lapset kyllä vetelivät sikeitä takakajuutassa!

Moottorilla tulimme kotisatamaan lopulta joskus neljän aikaan aamulla. Onneksi oli sitä tuulta edes alkumatkasta, muuten matka-aika olisi venynyt ainakin tunnilla. Jäimme satamaan nukkumaan, kunhan oli saatu lämmittimet pöhisemään.

Aamulla lapset heräilivät autuaan tietämättöminä missä olemme. Kyselivät vaan: "Minne me tänään purjehditaan?" Amiraali ja Capteeni yhdestä suusta: "Ei minnekään! Me ollaan kotisatamassa."

~ Amiraali ~

P.S. Amiraali heräsi seuraavat neljä yötä ikävään tunteeseen: "Apua olenko veneessä?". Viidentenä kotiyönä jo muisti, että kotona ollaan. Menikö veneily siis jotenkin hermoon?...

P.P.S. Viikko juhannuspurjehduksen jälkeen myönsimme, että reissu oli rankka kylmyyden, toimimattoman lämmittimen ja liian lyhyiden yöunien takia. Myös purjehdusta oli liikaa alkupäivinä, sillä lapset olisi ollut hyvä totuttaa reissuun kulkemalla lyhyempiä matkoja. Lapset kuitenkin pitivät eniten maissaolosta (=leikkipaikoista).

Juhannusviikonpurjehdus - osa 1

Oi että oli kylmää. Pikkuisen semmonen survival-matka oli, vaikkei nyt kamalaakaan ollut ;-) Lähdimme reissuun tiistaiaamuna ensin autolla satamaan. Käsittämätön tuuli ja pimeä taivas varmaan yrittivät jo kotona kertoa jotain. Sitten satamassa tuli rakeita. Ja vettä. Mitä? Onko tämä joku merkki? Pakattiin veneeseen tavarat sadekuurojen välissä ja uikkarien mukanaolo piti varmistaa pariin kertaan.

Suunniteltu reitti länteen oli Elisaari - Tammisaaren Sommaröstrand - Hanko - Kasnäs - Airisto - Naantali. Aika pian huomasimme, että ns. päiväpysähdykset lounasta tai välipalaa varten eivät onnistuneet, vaan piti jäädä aina yöksi. (Osin siitä syystä ettei matkaan päästy koskaan aamulla, vaan iltapäivän puolella.)

Ensimmäinen päivä tiistaina otti luulot pois. Kylmää, sadetta, höykytystä Upinniemen selällä (ei edes siis vielä se kuuluisa Porkkalan selkä) ja hieman pelkoa Amiraalin ja lasten puolelta pysyykö vene todella pystyssä ja kaikki kyydissä. Lapsetkin halusivat olla sitloodassa, koska sisällä olisi voinut tulla paha olo. Eikä äiti vaan pystynyt menemään sisälle heidän kanssaan... Vastatuuli ei yhtään edistänyt matkantekoa (tuuli luoteesta, ennustettu maks. 10 m/s) ja lähes koko matka Elisaareen oli kryssimistä. Myöhemmin seuraavana päivänä luimme, että tuuli oli puuskissa ollut 14 m/s. Arvata sopii, ettei lasten kanssa semmoiseen höykytykseen oltaisi lähdetykkään, mutta tulipahan kokeiltua. (Meillä ei ole tuulimittaria - ehkä hyvä niin, muuten olisi pelottanut enemmän.)

Perillä laitoimme auton sisätilalämmittimet kuivattamaan venettä ja vaatteita ja teimme kierroksen maissa. Kiva paikka tuo Elisaari, eikä ollut ruuhkaa. Satamamaksu oli 18 euroa sähköineen ja suihku 3 euroa. Huussit löytyi ja vesi-wc käsisuihkulla (naiset arvostavat tämmöisiä juttuja). Saatavilla myös sauna itsepalveluperiaatteella, mutta maksua (13 euroa tunti) vastaan sekä grillauskatos polttopuineen, mutta oma ritilä olisi makkaroille/pihveille tarpeen. Pikkuinen hiekkarantakin löytyi ja lapsille pari leikkitelinettä. Kovin kattavasti emme satamaa kolunneet, sillä nukkumaan piti päästä, jos vaikka "aamulla" lähtisi kohti seuraavaa etappia. Seuraavassa kuvassa aamun realismia. (Sorry, tarkkaan harkittu sisustus ei näy tuon lakana-, tavara- ja ihmisvuoren alta ;-)

Keskiviikkona pääsimme matkaan kahdelta iltapäivällä. Matka jatkui Tammisaarta kohden ja Sommarölle. Matkasta on vain kännykkäkuvia, taisi vähän tuulla vastaisesti. Kamera ei ole mikään sukelluskamera, joten se pysyi sisätiloissa. (Eikä sitä olisi sieltä heti löytänytkään - tavarat vähän etsivät paikkaansa koko reissun ajan.) Lapset halusivat taas olla ulkona ja oli kyllä vähän parempi keli ja ilma kuin edellisenä päivänä. Alla olevat kuvat on otettu pienen ruokatauon jälkeen (löytyi sopiva tyyni suojapaikka Tallholmenin eteläpuolelta ja laskimme ankkurit). Ruokana oli Aurajuustobroileria, paistettua fenkolia ja couscousia.

Ruokahetken jälkeen oli vähän aurinkoisempaa, mutta Amiraali puki silti sadevaatteet vielä päälle. Tuli niin vilu jo alkumatkasta. Kummatkin lapset taisivat lopulta istua ja nu(o)kkua sitloodan pohjalla, eikä kuulemma ollut vilu. Paitsi ehkä juuri ennen kuin pääsimme perille. On muuten vähän hankalaa kryssiä, kun lapset istuvat köysien päällä tai liian lähellä. Köysiä pitää kiristää vauhdilla ja kyynärpää voi osua toisiin. Onneksi 6-vuotias jo uskoo, että missä pitää istua, jottei satu mitään. Kolmivuotias taas haluaa pitää aina jostain kiinni ja oma life-line ei ole ilmeisesti tarpeeksi tukeva tähän hommaan. Maston takastaagista/kukonjalasta saa pitää kiinni, mutta isopurjeen levangista ei. Tosin tämän lapset olivat jo oppineet aiemmilla reissuilla. Nyt vaan oli ehkä enemmän tarvetta pitää kiinni.

Sommaröstrand oli ihana paikka. Myöhään illalla (klo 22) hirmu autio ja hiljainen (niinkuin pitääkin - hiljaisuus klo 22-06), mutta onneksi oli vielä satamaemäntä paikalla ja löysimme muutakin kuin huussit. Vesivessat ja suihkut olivat siistit ja toimivat. Minigolfia tarjolla. Grillauspaikka rannassa. Paras tiskipaikka ikinä lämpimällä vedellä, harjoilla ja pesuaineella varustettuna. Maksu (27 euroa) sisälsi kaiken tarpeellisen sähköt mukaanlukien (sauna erikseen). Seuraavana päivänä kaupastakin löytyi jäätelöä, pullaa, bensaa...

Aamiaiseksi teimme lettuja. Maitojauhetta oli mukana varalla, mutta testasimme sitä näihin lettusiin jo ennen maidon loppumista. Pakkauksen ohjeella mentiin. Lisäksi mummun omenahilloa ja mansikkasosetta. Kermavaahtoa emme vatkanneet, mutta sekin olisi onnistunut Tupperwaren Smooth chopperilla ;-) Jääkaapin lisäksi meillä oli mukana kylmälaukku, jossa oli jäisenä mukana maitopurkkeja, mansikkasosetta, jauhelihaa, pari herne-maissi-paprikapussia ja kylmäkalleja. Jääkaapissa saa jäädytettyä aina pari kylmäkallea uudestaan, joten pitkillä reissuilla (ja viileällä säällä) tuo kylmäsäilytyskapasiteetti riitti hyvin. Tosin ylimääräinen iso kylmälaukku vie paljon tilaa ja mieluummin sen tilan käyttäisi vaikka takkien ja kelluntaliivien ripustukseen.

Palataan linjoille Juhannuksen ja Hangon myötä!

~ Amiraali ~

Hyvän tuulen päiväretki

Joskus käy niin, että vaikka tekemistä riittäisi kotona ja puutarhassa, niin on ihan pakko noudattaa tuulen kutsua :-) Luvattiin jopa 8 metriä sekunnissa lauantaille ja mehän pakkasimme eväät kassiin aamusella ja ajelimme satamaan.

Varmuuden vuoksi mies oli vienyt edellisenä iltana tyynyt ja täkit veneeseen ja varmistanut jääkaapin toiminnan. Mukaan tuli aurinkorasvaa, uikkarit, jauhelihaa (jos vaikka määränpäässä ei olisi ravintolaa, joka olisi äidille sopinut oikein hyvin), banaaneja, leipiä, juotavaa ja lukemista.

Ja ylläolevassa kuvassa kaikki on hyvin, vatsat täynnä ruokaa ja kotimatka on alkanut. Alkumatkasta ei ole kuvia, koska kryssimme ja piti pitää kiinni veneestä ja välillä lapsista... Nopeus oli parhaimmillaan 7,1 solmua ja välillä vähän vesi pärskyi naamallekin.

Tuulta oli todellakin ihan eri tavalla kuin koskaan ennen. Purjeet haukkasivat tuulta heti ja vene kallistui kunnolla. Ei siinä mitään, sehän on purjehtimista. Mutta purjeiden nosto tapahtui vähän liian äkkiä, eikä Amiraalilta lupia kyselty. Lapsilla ja Amiraalilla oli lounas kesken ja siinä sitten kaatui mukit parin ihmisen syliin ja alkoi vaatteidenvaihtorumba. Meillä oli kesävaatteet ja takit eli aika nopeasti tyttö sai kuivaa päälleen ja Amiraali ajatteli omien housujensa varmaan kuivuvan tuulessa. Niinkuin kuivuivatkin. Vastaisuudessa: "Sopiiko nostaa purjeet?"

Tuulta siis riitti ja lapsilla tuli kylmä. Mutta kajuuttaan ei ollut kovin ihana mennä (ihan hiukan väänsi vatsaa). Amiraali sitten piti pinnaa ja Capteeni sai hakea lasten housut ja oman takkinsa. Amiraali kesti caprihousuissaan (yläosassa t-paita, fleecetakki ja purjehdustakki), sillä tuuli ei osunut kuitenkaan sitlootaan. Hanskat piti kyllä pukea ja vähän tuli jopa villasormikkaita ikävä. Talvivaatekassi oli juuri päivitetty ja villasormikkaat jäivät kotiin pipoista puhumattakaan. Ne siis takaisin kassiin! Nuorempi sanoi, ettei halunnut tämmöisiä aaltoja! Ja sitten hän onneksi nukahtikin sitlootan pohjalle istuintyyny laitaa vasten. Mahtoi olla mukavaa. Ja herätessään reppana valitti pahaa oloa ja itki. Että on se purjehdus tätäkin.

Suunnitelmana oli mennä Inkooseen Jakobshamniin, mutta lounaistuuli ja Porkkalanselkä ei sitten houkuttanutkaan. Ja nälkäkin oli, kuinkas muuten. Päätimme sitten suunnata Stora Hälsön luonnonsatamaan, joka olisi taatusti tuulilta suojassa. Ja sinne oli monet muutkin suunnanneet ja kaikki paistattelivat päivää kesäasuissaan. Meillä oli vieläkin vilu, mutta aurinko onneksi lämmitti meidät nopeasti ja saimme spagetit kiehumaan ja bolognesekastikkeen porisemaan. Oli muuten hyvää... Ja isi oli taas paras kokki :-) Äiti otti vähän rennommin ja ajatteli, että luomupunaviini lämmittää kylmiä sormia. Oli mukavan mieto ja helppo viini, pahvitölkissä: Ciao Organic Sangiovese (Italia).

Stora Hälsössä on laituri ja grillauskatos. Taitaa olla saunakin pienen patikoinnin takana, mutta emme edes nousseet maihin, kun laituri oli tullessamme täynnä. Meillä oli kaikki tarvittava veneessä. Vanhempi tyttö kokeili kalaonnea ja sai saaliksi suuremman levätupsun kuin viimeksi. Ehkä ensi kerralla tulee jo kala?

Sitten iski tarve saada jälkiruokaa. Meillä oli mukana hiukan viikolta jäänyttä lime-juustokakkua, mutta onhan tuore leipomus aina vertaansa vailla. Omnia Oven pääsi siis testiin. (Meillä ei todellakaan ole mitään uunia pikku pentterissämme: vain kaksiliekkinen spriikeitin.) Omnia siis on liedellä toimiva uuni ja kyllä sponge cake -onnistui niin hyvin, että leivomme toistekin! Resepti Omnian omasta vihosta ja saksan (tai pekaani) pähkinärouheen tilalla gojimarjoja ja cashewpähkinöitä. Tämä ei ole mikään maksettu mainos, vaan pelkkä hehkutus :-) Että jollain on välähtänyt, kun on tuon uunin keksinyt. Ajatelkaa: tuoretta leipää ja kakkua veneessä. Tai joka arjen helpottajaa makaronilaatikkoa. No kyllä tässä vielä gourmet-ruokiinkin päästään sitten kun lapset ovat vaikka viisi vuotta vanhempia.

Omnia Oven in action. Kantta ei pidä tarpeettomasti nostella.

Kakku valmis

Ulkoa rapsakka ja sisältä pehmeän kostea ja mangohillon kanssa vielä maukkaampaa

Lapsillakaan ei ollut tarpeeksi takkien alla menomatkalla ja sen tilanteen korjasimme paluumatkalla. Spinnu saatiin tällä kertaa vähän paremmin laitettua - viimeksi jäi roikkumaan liian alas. Sitten tuuli jo laantuikin 2 metriin sekunnissa, emmekä taaskaan päässeet etenemään. Mentiin moottorilla lopun matkaa ja kellokin oli jo kymmenen illalla. Kaakaokupilliset vielä hörpittiin ja syötiin vähän pähkinöitä iltapalaksi. Kyllä meitä väsytti, mutta oli ihana päästä omaan tukevaan, paikallaan pysyvään ja lämpimään sänkyyn. (Ei lämmitin toimi vieläkään: hyvä ettemme jääneet yöksi minnekään.)

Amiraalia pikkuisen heikotti takastulomatkalla - pää jo tottui aaltoihin ja niiden loppuessa ei enää ollutkaan hyvä olla. Ja seuraavana päivänä oli ihan krapulainen olo, koska oli nestehukkaa (viiniä otimme ihan maltillisesti, ettei se nyt siitä johtunut).  Ensi kerralla pitää siis pitää nestetankkauspäivä etukäteen, sillä veneessä ei voi juoda tarpeeksi, jos ei halua mennä kajuuttaan vessaan voimistamaan pahaa oloaan. Juuri nyt purjehdus ei tunnu ihan täysipäisen hommalta, jos seuraavakin päivä menee ihan huiliessa. (Monilla varmaan on näitä "pikkuisen heikko olo" -päiviä, mutta itselläni on niin kiire elää elämää, etten ole enää krapuloita harrastanut. Toleranssi on kyllä ihan onneton, että voi kai ne pari viinilasillistakin olla liikaa.)

Nuorempaa vähän väsytti takaisintulomatkallakin ja fleecepeitto toi turvallisuutta ja lämpöä. Siskokin piti kädestä, mutta äitiä kai olisi kaivattu enemmän. Äiti joutui liian usein ohjaamaan venettä, kun isä vaihtoi purjeita ja kävi vähän väliä katsomassa miksei gps-plotterin virta pysynyt päällä. (Tosi kiva ohjata, kun ei näe kaikua. Väylällä tietysti jos pysyy, niin reitti on selvä, mutta kaiku luo turvallisuuden tunnetta.) Jääkaappi ei ollutkaan energiasyöppö, vaan liitännöissä on jotain vikaa. Niitä siis pitää korjailla ennen seuraavaa reissua. Auringonlaskunkin näimme tällä matkalla, vaikka se olikin ihan lasten nukkumaanmenoajan ulkopuolella. Mutta eihän kesällä nukuta!

Seuraavaa reissua odotellessa (ilolla ja kauhulla)...

~ Amiraali ~

Ensimmäinen yöpyminen

Viime viikonloppuna oli mainio kesäkeli ja kotona jo melkein liian kuuma (27 sisällä ja ulkonakin 26 astetta). Päätimme siis lähteä veneeseen viilentämään oloa heti kun pihan ja kasvihuoneen kasvit oli saatu jonkinmoiseen järjestykseen. Vaikka talvikamppeet (toppatakit, housut, pipot, villasukat, kerrastot) tulivatkin mukaan, niitä ei onneksi tarvittu. Jihuu!

Tätä sen purjehduksen pitää olla: vain kesävaatteet, hattu ja aurinkolasit.

Lämpötila merellä lähellä kotisatamaa oli 23-astetta ja veneessäkin oli kuuma. Mutta heti liikkeelle lähdettyä ilma kajuutassa viileni, sillä purjehdimme luukut auki. Tuulen suunta oli idästä tai sieltä päin ja tällä kertaa saimme mennä mukavaan sivutuuleen. Lähdimme liikkeelle vasta iltapäivällä, joten oli pieni riski, että lähisatamissa olisi ruuhkaa. Päätimme kuitenkin suunnata Lähteelään, jossa saisi ainakin veneen akut ladattua ja maista löytyisi puucee ja kioski. Veneemme akut ovat toisinaan kestäneet hyvin ja toisinaan näyttäneet äkkiä tyhjää. Virtaa kuluu jääkaappiin, kännyköiden lataukseen (älypuhelimet tyhjenevät ihan liian äkkiä pelikäytössä), moottorin käynnistykseen ja hiukan gps-plotteriin ja autopilottiin. Aurinkopaneeli lataa jonkin verran, muttei tarpeeksi.

Matkaseurana oman perheen lisäksi oli muuttolintuauroja, lukuisia vesilintupoikueita ja vähän isompia aluksia.

Kotona olimme syöneet lounaan, joten matkalla välipalaksi riittivät pähkinät ja suklaa sekä vesi ja mehut. Tai melkein riittivät: pieni (iso) ruoka-aikaraivari iski nuorimmaiseen hiukan ennen perille pääsyä. Ei siinä auttanut kuin kantaa likka kajuuttaan rauhoittumaan, etteivät kaikki naapurit olisi häiriintyneet... Pusihali auttoi ja lupaus kohta kypsinä olevista perunoista. Olimme perillä puoli kahdeksan aikoihin. Satamassa oli toki veneitä, mutta myös vapaita paikkoja. Ja parkkeerasimme yllättäen tutun veneen viereen!

Perunat olivat jo lähes kypsiä ja possun file oli otettu lämpiämään. Possu paloiksi pannulle ja perään vähän paprikaa, mausteita sekä omenamehutilkka ja mustapekkaruokakermaa. Valmista tuli alle 10 minuutissa! (Resepti Valion sivuilta.) Porsaannoisetit mustapippurikastikkeella salaatin ja perunoiden kera hävisi lautaselta melkein ennen kuin ehdin niitä edes kuvata:

Vasta syömisen jälkeen käväisimme maissa katsastamassa paikkoja ja tiskaamassa. Lähteelä oli kiva paikka, josta löytyi nuotiokatosta, pöytiä, kioski (oli kiinni illalla, mutta aukesi sunnuntaina jo 9.00), puucee, käsienpesupaikka ja sauna. Haaveilemani sauna jäi väliin, sillä lapset olivat kovin väsyneitä. Sauna olisi myös pitänyt varata ehkä etukäteen ja hinta perheeltä oli 35 euroa. Jokin erittäin hiekkainen alue oli heti kioskin jälkeen: tulisiko sinne beach volley -kenttä? Verkkoa ei kyllä näkynyt... Patikoimalla olisi myös päässyt lintutornille, mutta se oli meidän kokoonpanolla liian kaukana.

Myöhäisen päivällisen, petien petaamisen ja hammaspesun jälkeen tytöt olivat kyllä ihan valmiita nukkumaan. Uni vaan ei tullut. Vähän kai jännittivät nukkumapaikkaa ja kun olivat vielä vierekkäin, niin meni vielä tunti ennen kuin 3-vuotiaskin oli unessa. Aikuisetkin simahtivat yhdentoista jälkeen. Heräsin tosin yöllä kamalaan kosteuteen (ei, en pissinyt punkkaani): juuri ennen auringonnousua kaikki kosteus tuntui tiivistyneen sisälle, vaikka meillä räppänöitä auki olikin (tai juuri siitä syystä). Hyttysverkko oli kajuutan ovessa, mutta vähän pelkäsimme viileän yöilman olevan tytöille liikaa ja heitimme verkon eteen paidan. Neljän maissa aurinko alkoi jo lämmittää ja ilmeisesti myös kosteus alkoi samantien haihtumaan sisältä, sillä nukuimme makeasti kahdeksaan asti.

Seuraavana päivänä oli tyyntäkin tyynempää. Jäimme aamupalan jälkeen satamaan ja kiersimme maissa pienen lenkin. Kävimme katsomassa missä sauna sijaitsee ja löysimme myös juomavesikaivon. Akkuja saimme ladatuksi sen jälkeen kun lainasimme naapuriveneestä sähköä - meillä ei ollutkaan maasähköön sopivaa adapteria (nyt on!). Lounaaksi keittelimme nakkikeittoa ja haimme kahvit aikuisille ja jäätelöt lapsille kioskilta. Oli hyvää kahvia! Pressopannu kyllä löytyy veneestä, mutta on vähän työläs tiskattava.

Myös lintuystävät kävivät tervehtimässä venettämme: windexin päällä on hyvä leikkiä karusellia...

Kotimatkalla odottelimme tuulen virettä ja välillä moottori vähän auttoi eteenpäin. Vanhempi tyttö halusi taas kalastaa ja kokeili virvelissään kaikki kolmea uistinta. Uistimen perässä veto taitaa olla taitolaji, sillä ei tullut yhtään kalaa... Sitten päätimme kokeilla spinaakkerin nostoa, jos vaikka saisimme vähän lisää vauhtia. Kolmea solmua menimme ennen spinnua ja sitten välillä jopa viittä solmua! Tällä kertaa jopa ohitimme pari venettä eikä kukaan meloja meitä :-)

Varustauduimme hyvin ruokatarvikkeiden suhteen, kun ei oikein ollut varmuutta minne menemme ja koska tulemme pois. Nuorempi lapsi katseli kajuutassa unia varsin lahjakkaasti ja minä viimeistelin virkkaamaani pressopannumyssyä. Tein tomaattisipulisalaatin ollessamme kulussa, jos vaikka nälkä yllättäisi, niin olisi jotain valmista. Kotimatka taittui kuitenkin varsin nopeasti, vaikkei spinnu ollutkaan ihan trimmissä. Varsinaisen päivällisen teimme vasta kotisatamassa: pustan pataa broilerista. Taas ruoka maistui hyvältä, vaikkei mitään energiaa kuluttavaa oltu tehtykään!

Oli kaikinpuolin mukava reissu ilmojen suosiessa. Matkaa kertyi n.16 mailia. Joskus kyllä tekisi mieli kokeilla vähän kovempia tuulia...

Pentterin eli venekeittiön varustelua

Kokonaan uuden keittiön varustelu on aikaa vievää hommaa, mutta myös hauskaa. Kuinka usein sitä pääsee ostelemaan kaikkea uutta ja kivaa keittiöön - ihan kuin muuttaisi taas omaan kotiin! :-) Lisähaasteena veneessä ovat pienet tilat, keinunta, sääolosuhteet ja meri. Keittiön tavaroiden tulee siis olla sisäkkäin meneviä, monikäyttöisiä, muovisia (lasiset = sirpalevaara, puu = homeongelmat, rauta = ruostumisongelmat), mielellään kelluvia ja vielä helposti tiskattavia.

Meidän purrella on käsintiskausmahdollisuus, mutta vielä taidan hankkia pari vatia maissa tapahtuvaan tiskaukseen (lika- ja saippua vedet eivät sitten mene mereen). Hyvä ekologinen käsitiskiaine, joka ei haise liikoja eikä aiheuta käsiin näppylöitä (mitä johtava merkki tekee) on vielä haussa. Vinkkejä otetaan vastaan oikein mielellään!

Nyt on hankittuna astiasto neljälle hengelle (meillä ei taida olla tilaa kutsua ruokavieraita purrelle, joten minimivarustus riittäköön). Biltemasta löytyi edullisesti (kuvat lainattu Bilteman nettisivuilta) isot lautaset, leipälautaset, puurokulhot, mukit ja pari tarjoiluvatia.

Mukeja hankin myös kannellisina (Samba-sarja) Tupperwarelta. Niihin saa pillin, mutta juoma ei läiky minnekään, jos kansi on kunnolla kiinni. Kaikkea muutakin hirveän kätevää ja ihanaa Tupperilta varmaan löytyisi, mutta vähän joudun rajoittamaan keittiöpuolen hankintoja...

Ruokailuvälineet (sileät, ruostumatonta terästä) sekä kapustoja ja kauhoja muovisina ostimme Ikeasta. Myös silikonisia pannunalustoja vihreinä ja pari patakinnasta punaisina löysi tiensä ostoskassiin. Silikoniset saa heti pestyä likaantumisen jälkeen eikä homehtumisvaara ole niin suuri kuin perinteisillä kangaspatalapuilla.

Kuorimaveitsi Tupperware. Alla pilkottaa katajainen voiveitsi. Testailen miten kestää homehtumatta.

Kaikki vähän sikin sokin, mutta jos tavaraa ei tuon enempää tule, niin pelkällä pohjan liukestematolla pärjännee.

Vapaa-ajan tarviketalosta tilattiin vaikka mitä. Kattilasarja (liikaakin osia, mutta ruostumatonta terästä, alumiinisiin saan aina kaiken palamaan kiinni).  Viheltävä vesipannu sinisenä (helpompi keittää vettä matkalla, kun ei roisku nokasta ja kansi pysyy kunnolla kiinni).

Leveäsuinen iso ämpäri siivilällä (kuvat Vapaa-ajan tarviketalon sivuilta) vaikka tiskien kuljettamiseen tai lasten pesuun. Astiankuivatusteline valutusalustalla on tarpeen, sillä astiapyyhkeen käyttö ei välttämättä ole kovin hygieenistä, koska pyyhkeitä ei ehkä saa pestyä tarpeeksi usein ja märät pyyhkeet kosteuttaisivat sisäilmaa tarpeettomasti. Vielä tuli hankittua venyvä pyykinkuivausnaru kiinteillä pyykkipojilla uimapukujen ja pyyhkeiden kuivatukseen. Kätevä öljy+viinietikkapullo, josta voi kaataa nappia painamalla kumpaa haluaa salaattiinsa. (Emme käytä mitään valmiita kastikkeita ja kuitenkin mukana pitäisi olla myös öljyä ja viinietikkaa.) Pitäisi ostaa kai toinen kotiin.

Tarpeelliselta ja järkevältä ostokselta tuntuivat myös erikokoiset tiiviisti suljettavat ja helposti avattavat säilytysrasiat. Ainakin puurohiutaleet, rakettispagetti, mysli, pähkinät, siemenet, kuivatut marjat ja jauhot tarvitsevat astiansa. Kananmunillekin (12 kpl) on ihan oma laatikkonsa, koska ei sitä rikkinäisten munien sotkua nyt kukaan halua veneeseensä... Meillä tulee ehkä penkkien alustatkin käyttöön, vaikka tavaroihin on sitten vähän hankalampi päästä käsiksi. Viileää tuolla penkkien alla ainakin on, sillä meri on ihan seinän takana. Kuvittelelisin, että juurekset, mehutetrat ja rasioissa olevat tavarat pärjäävät siellä oikein hyvin. Voillekin ostin oman rasian, jossa on alustassa erikseen merkattu 250 g paketin jakoviivat. Ihan kätevää, paitsi että laktoositon voi on vain 200 g tai puoli kiloa, joka ei tuohon mahdu.

Kuvan vaaleakantiset Lock & Lock -rasiat ja öljy&viinietikka -pullo ovat Vapaa-ajan tarviketalosta ja vihreäkantiset Ikeasta. Testaan kestävätkö Ikealaiset veneessä, sillä ovat aukaisun kannalta minun reumasormilleni ystävällisemmät kuin vaikkapa Orthexit ja niin halpoja. Lock & Lockin omilta sivuilta katselin muitakin tuotteita ja ainakin sokerille voisi sopia kierrekantinen säilytysastia. Vaikkemme sokeria käytäkään juomissa tai ruuanlaitossa, niin leivontaan se voi olla tarpeen. Meillä on nimittäin Omnia-uuni veneessä ja sillä pitäisi onnistua laatikkoruokien ja leivonnaisten teko. Jos vaikka kanelipullat pyöräyttäisi aamiaisen kylkeen...

Hauskanväriset ohuet leikkuulaudat löytyivät Prismasta. Jos vaikka sitä kalaa joskus saa, niin on hyvä olla värikoodatut alustat eri ruoka-aineille. Kalanhajua vastaan ostan vielä terässaippuan, kunhan löydän jostain edullisesti. Veneessä veistä käytetään aina leikkuulaudalla - kädessä ei pilkota mitään heilahdusvaaran takia (en kyllä muutenkaan pilko mitään kädessä).

Marketista löytyi myös purjehdusaiheinen tarjotin, joka vaan joutui ostoskoriin... Katsotaan onko se yhtään käytännöllinen vai olisiko kahvallinen ja kunnolliset reunat omaava tarjotin parempi. Semmoinen tiikkinen, joka jo tuolla kodin keittilön kaapin päällä onkin. Ulkona eli sitloodassa syödessä tarvitaan ehkä tarjotinta avuksi. Ikeassa on noita kasvopapereita (alemman kuvan vasemmassa reunassa) nyt köysikuvioisessa paketissa. Äkkiä hakemaan kipikapi, jos haluaa omansa ;-)

Paistinpannuna toimii toistaiseksi valkopintainen keraaminen omasta keittiöstä lainattu ja Clas Ohlsonilta ostettu (valkoisen näkee hämärässäkin tiskata puhtaaksi). Riippuu vähän tilankäytöstä pitääkö ostaa pannu, jossa on irrotettava kahva.

Tärkeimpien välineiden eli kattilan, paistinpannun ja kokkiveitsen lisäksi ruuanlaittaja tarvitsee mausteita. Ilman niitä tulee kyllä ruokaa, muttei välttämättä ateriaa (sama muuten pätee ehkä viiniin) :-) Siispä kunnon rivistö mausteita pentterin ikkunalaudalle! Ja pippurimylly. Purkit nyt ovat kyllä lasia, mutta sen verran olen tiputellut maustepurkkeja, että uskoisin niiden kestävän. Eikä me pärjätä niillä all-in-one-purkeilla, kun ne loppuvat heti ja ovat väärässä suhteessa käyttöön nähden. Meillä on veneen lattialla muotoon leikattu terassimatto, joka vähän pehmentää, jos jotain tippuilee. Vihreä väri ei ehkä ole sisustukseen sopiva, mutta kotona on jo tummansiniset SantaMarian purkit ja halusin purkkien erottuvan toisistaan. Tuomme nimittäin syksyllä mausteet kotiin, sillä tuoreilla mausteilla on herkullisempaa aloittaa kesäkokkailut.

Kunnon tylppäkärkinen ja sormisuojattu veitsi vielä puuttuu, mutta otamme kotoa lainaksi sopivan lyhyen Fiskarsin (Functional Form japanilainen kokinveitsi). Pienempiä veitsiä onkin pari kappaletta (Victorinox) ja niiden tomaattiveitsellä leikkaa jopa leipää! Veneessä pitää myös olla puukkoja varmassa paikassa, että saa köydet poikki hätätilanteessa. Toivotaan, ettei tällaisia "apua, ponnari vinssin ympäri" -tilanteita tule.

Lisäksi varustukseen kuuluu kaikkea pientä, kuten purkinavaaja, sakset, suomustusrauta, pussinsulkijoita, juustohöylä ja minigrippejä patikointieväitä ja mahdollisia tähteitä varten. Perinteiset vihannespussit yritämme jättää maihin, sillä Itämeri ei kaipaa yhtäkään "vahingossa" lentänyttä muovipussia aaltoihinsa. Biohajoavat pussit ja kestovihannespussit eivät ole ollenkaan niin vaarallisia. Minigripit nyt hyväksyn, sillä yhtä typerää on heittää ruokaa menemään kuin roskata vesistöjä. Ja retkieväät on hankala saada taskuihin rasioissa. Me myös pesemme minigripit ja käytämme uudelleen.

Sitten on vielä suttusormia varten kosteuspyyhkeitä. Tupperwarella on tähänkin touhuun oma rasiansa, mutta pienempään malliin mahtuu vain vajaa paketillinen. Toisaalta eihän avaamatonta tarvitse säilyttää sen kummemmin ilmatiiviisti. Talouspaperia löytyy myös, mutta ei rulla vaan sellainen "laitostalouspaketti". Lasten sormia ei voi aina pestä jääkylmällä vedellä ja paperia osaavat ilman apuakin käyttää.

Siivouksella jatketaan. Suihkupulloihin tein myös valmiit seokset siivousta ja tiskausta varten: Etikka 1% ja laimenettu astianpesuaine. Pöydän murujen puhdistusta varten ostin oman rikkasihvelisetin. Mutta melkein aina pöydällä on myös jotain märkää, niin rättihommiin kuitenkin joutuu. Haluaisin vain niin välttää jatkuvaa käsien kastelua (ja kylmää vettä), kun iho ei tykkää semmoisesta.

Olemme harjoitelleet veneessä olemista satamassa. Pakkaamme mukaan iltaruoka tai iltapalatarpeet ja ajelemme autolla satamaan. Toki on aina jotain muutakin asiaa, niin kuin vaikka kuvia blogia varten, sammutinten katsastusta tai kaikuluotaimen asennusta, mutta on kyllä tosi kivaa vain singahtaa jonnekin parin tunnin lomalle :-)

~ Amiraali ~

(Älkää vielä ihmetelkö purtemme sisustusta, mm. epätyypillistä valkoista pentteriä. Palataan siihen joskus myöhemmin, mutta sen voin kertoa, ettei siihen kulu rahaa tänä vuonna.)